Ympäristökriisejä ei tule vähätellä

Nyt keskustellaan siitä, pitääkö ilmastokriisisistä olla huolissaan vai ei.

Lapin Kansan pääkirjoituksessa 14.1.2021 “Maapalloa ei uhkaa tuho” syytettiin ilmastoaktivisteja pelon ilmapiirin lisäämisestä. Syyllistyvätkö aktivistit todella pelon lietsontaan jakaessaan tiedemaailman viestiä lajikadosta, ilmaston lämpenemisestä sekä siitä, mitä toimia meiltä kaikilta nyt edellytetään? Helsingin Sanomissa julkaistiin sen sijaan tutkimusraporttiin perustuva artikkeli, jonka otsikossa todetaan, että: “ympäristökatastrofit aiheuttavat paljon suuremman uhan kuin tähän asti on uskottu”.17 kansainvälistä ympäristöasiantuntijaa julkaisi yhdessä tutkimusraportin Frontiers in Conservation Science lehdessä. Tutkijat ennakoivat massasukupuuttoja, lisääntyviä terveysongelmia ja muita ympäristön tuhoutumisesta johtuvia kriisejä. Nyt ei siis ole aika ummistaa silmiä eikä kieltää muutosten tarvetta. Muutos ei kuitenkaan tarkoita elämänlaatumme heikkenemistä, vaan sen uudelleen määrittelemistä.

Ekoahdistus on tutkimusaihe, jota tarkastellaan monilla eri tieteenaloilla, kuten hyvinvointiin ja terveyteen liittyvässä tutkimuksessa ja kasvatustieteessä. Suomessa ilmastoahdistuksen arvostettu tutkija Panu Pihkala on tuonut esiin, että ahdistus voi olla myös liikkeelle paneva voima: ilmastoahdistus lisää voimavaroja, jos tunteita voi käsitellä ja ilmastonmuutoksen hillitsemiseen on toimintamahdollisuuksia. Voimaantuminen ja tietoisuus omista vaikuttamismahdollisuuksista ja -keinoista ovat askelia hyvään toimintakykyyn.

Ympäristöongelmien ratkaisu edellyttää yksilöiden, yhteisöjen ja yritysten tiedostamista, toimintakykyä ja -motivaatiota ympäristötekoihin ja ympäristövastuulliseen uuteen normaaliin. Tiedon jalkauttamisessa ja mielipidemuokkauksessa eri medioilla, kuten sanomalehdillä, on keskeinen tehtävä ja vastuu.Ympäristöongelmien ratkaisuun tarvitaan suuri joukko ihmisiä, yrityksiä, valtioita, lakeja ja sitoumuksia: tarvitsemme tutkimusta, innovaatioita ja poliittisia päätöksiä. Tämä suuri joukko koostuu yksilöistä, jotka päättävät osallistua.

Toivotamme kaikki tulevaisuuden toimijat tervetulleiksi Lapin ja Rovaniemen Vihreisiin. Älä jää potemaan eko- ja ilmastoahdistusta yksin: yhdessä voimme vaikuttaa, demokratian keinoin!

Maria Huhmarniemi & Laura Tarvainen, Rovaniemen VihreätMielipidekirjoitus julkaistu Lapin Kansassa ja Uudessa Rovaniemessä 20.1.2021

Ul­ko­il­ma­pe­da­go­giik­ka tukee op­pi­mis­ta

Ulkotila, kuten metsä, lasten leikin ja oppimisen ympäristönä tukee monipuolisesti lasten kasvua ja kehitystä. Aihetta on tutkittu muun muassa seikkailupedagogiikan ja luontoliikuntakasvatuksen osana.

Tasapainon ja liikunnallisuuden kehittymisen kannalta ulkotilaa pidetään erittäin hyvänä oppimisympäristönä ja ulkona liikkuminen tukee myös yhteisöllisyyttä ja kaverisuhteita. Vapaan leikin, päiväkodin ja koulun toiminnasta ulkoilmassa on lukuisia tutkimuksia, joissa on todennettu positiivisia vaikutuksia lasten itseluottamukseen sekä sosiaalisiin ja motorisiin taitoihin.

Uusimmat tutkimukset nostavat esiin päiväkotien pihojen metsämaan mikrobien myönteisen terveysvaikutuksen. Puita ja metsäpohjaa voi tuoda päiväkotipihojen lisäsi myös muualle kaupunkiin kuten myös oppimistilanteita maastoon. Viherinvestoinneilla ja ulkona vietetyllä ajalla on vaikutusta kaikenikäisten ennaltaehkäisevään terveydenhoitoon.

Ulkoilmaa lasten leikin, liikunnan ja oppimisen tilana pidetään yhtenä lähiluonnon tarjoumana. Luonnonympäristön ei tarvitse olla erityisen esteettinen tai iso toimiakseen lapsille ja nuorille merkittävänä paikkana: myös luonnontilaiset pöheiköt voivat olla lasten leikkien erämaita ja viidakkoja, joissa positiiviset luontokokemukset muodostuvat.

Maria Huhmarniemi, Sanna Konola, Laura Tarvainen

Teksti on julkaistu Lapin Kansassa 24.10.2020

Maria Huhmarniemi & Saara Huhmarniemi: keinoja nuorten yhteiskunnallisen osallisuuden tukemiseen tarvitaan

Koululaisten ilmastolakkoon on osallistunut paljon nuoria eri puolilla maata. Nuorten ilmastolakkoilu on herättänyt keskustelua nuorten yhteiskunnallisesta osallisuudesta. Aihe on tärkeä ympäristökasvattajille, sillä sekä ilmastonmuutoksen torjunta että nuorten yhteiskunnallinen osallistuminen kuuluvat kestävän kehityksen kasvatuksen keskeisiin sisältöihin opetussuunnitelmissa.

Ilmastolakon kylttejä Helsingissä. Kuva: Saara Huhmarniemi.

Toimijuus käsittää myös luonnon

Kerron Sirene-tutkijaverkoston blogissa kokemuksestani ISEAS-symposiumissa. Se oli minulle paitsi kiinnostava yhteistyö muiden tutkijoiden ja taiteilijoiden kanssa myös irtiotto akateemisesta arjesta ja lapsiperheen rutiineista. Sain nauttia luonnosta ja kollegoiden seurasta: koin saavani yhteyden luontoon, symposiumin toisiin osallistujiin ja siten myös itseeni. Symposiumin jälkeen tunsin itseni levänneeksi, uudistuneeksi ja vahvaksi: toimintakyky oli lisääntynyt. Tämä kokemus on arvokas pohtiessani tutkimuksessa, miten taiteilijoiden ja ympäristötutkijoiden edellytyksiä ja toimintakykyä kestävän kehityksen kasvatukseen voidaan edistää.

Linkki blogitekstiin

Taiteilijat, tutkijat ja taiteilija-tutkijat koolla. Kuva: Fabio Cito.

Ympäristötaide vaikuttaa luontokokemukseen

Ympäristötaideteosten kokeminen esimerkiksi retkeilyreittien varsilla edellyttää kävelyä, pyöräilyä tai muuta vastaavaa liikkumista. Ympäristötaide voikin johdattaa luontoon, mitä pidetään yhtenä ympäristökasvatuksen tavoitteista. Teokset myös ohjaavat havainnoimaan luontoa: katsomaan tarkemmin, näkemään enemmän tai keskittymään aistimuksiin. Tässä Sirene-tutkijaverkoston blogissa esittelen Ympäristötaidetta Lapin matkailuun -hankkeen tuloksia ympäristökasvatuksen näkökulmasta.

Linkki blogitekstiin

Taidetta ja leikkiä metsässä

Art Äkäslompolossa minulla oli ilo työskennellä muusikko ja musiikkikasvattaja Teija Enrothin kanssa. Teimme lasten ympäristötaidereitin, jonka lähtökohtana oli aiemmin kehittämäni Lasten taideseikkailu -konsepti. Ideana oli lasten ja perheiden yhteinen taidetyöskentely metsässä, jossa on myös ympäristötaidetta. Toiminnan taustalla on tutkimustieto muun muassa siitä, miten myönteiset ympäristökokemukset lapsuudessa vaikuttavat aikuisenakin ympäristösuhteeseen ja miten lasten monenlaiset taidot kehittyvät metsäluonnossa. Metsä lasten leikin ja oppimisen ympäristönä tukee kasvua ja kehitystä.

Linkki Sirene-verkoston blogissa julkaistuun tekstiin.

Lapset tekevät äänimaisemia Uhkuu, puhkuu ja puhisee teokseni luona.