Vuodenajat Napapiirillä / Toiveiden talvi, sarjasta Eripituisia aikoja. Mäntän äärellä -näyttely myynnissä olevissa asunnoissa ja taloissa Mäntässä, 2023. Kuraattori ja valokuva Krister Gråhn.
Palava rakkaus, sarjasta Eripituisia aikoja, 2009/2023, installaatio: kahvikupit ja asetit. Mäntän äärellä -näyttely myynnissä olevissa asunnoissa ja taloissa Mäntässä, 2023. Kuraattori ja valokuva Krister Gråhn.
Hetki, sarjasta Eripituisia aikoja, 2009/2023, installaatio: kahvikupit ja asetit. Mäntän äärellä -näyttely myynnissä olevissa asunnoissa ja taloissa Mäntässä, 2023. Kuraattori ja valokuva Krister Gråhn.
Lampaan villan lankataulu, värjäämätön lampaan villa ja vaneri. 2023. Mäntän äärellä -näyttely myynnissä olevissa asunnoissa ja taloissa Mäntässä, 2023. Kuraattori ja valokuva Krister Gråhn.
Perhe koostuu virkkaamistani punaisista puista. Teos oli esillä Galleria Valossa taiteiden tiedekunnan henkilökunnan näyttelyssä “Ihmisen jälki” jonka on kuratoinut Aira Huovinen 2023.
Juuret, peittokirjonta: kasvi- ja sienivärjätty villalanka villallakankaalle, 2022. Työni on osa Kirjotut kannat -kollektiivi. Kuvat Marko Junttila.
Himmeliveistoksia, 2011-2017. “Aloitin Himmeli-veistossarjan, kun perussuomalaiset vaativat kuvataiteen suomalaiskansallisuutta vuonna 2011. He esittivät, että vain suomalaisuutta juhlistavan kuvataiteen tulisi saada valtion tukea. Suomalainen kulttuuri ja suomalaiset perinteet ovat kuitenkin syntyneet vuorovaikutuksessa toisiin maihin ja kulttuureihin. Himmeliä pidetään perinteisenä suomalaisena joulukoristeena, mutta himmelin alkuperä palautuu keskieurooppalaisiin keskiaikaisiin taivaskatoksiin. Saksaksi ja ruotsiksi himmel tarkoittaa taivasta.”
Mond, Sonne und Regenbogen, 2013, veistossarja (mehupillit, puuvillalanka) “Himmeli-veistokissa perinteiset symmetriset muodot jatkuvat rönsyileviksi. Sterni-veistokset ovat keltaisia tähtiä, Strurmi kuvaa myrskyä, Haus on talon muotoon viittaava konstruktio ja Rose on ruusuaiheinen sarja punaisia himmeleitä.”
Rose ja Sturmi himmeleitä, 2011-2017, veistossarja (olki, muovipilli, puuvillalanka)
Hetki ja Palava rakkaus, sarja Eripituisia aikoja, kahvikupit ja asetit, 2010-2014 .
Vuodenajat, Kuu, Vuosi ja Yö. sarja Eripituisia aikoja, kahvikupit ja asetit, 2012, Galleria Valo, Arktikum, Rovaniemi.
Elina Härkönen & Maria Huhmarniemi, 2018-2019, Luonnovärioppi, installaatio (villalankat, valokuvat). ” Villalangat on värjätty käsin luonnosta sienillä ja kasveilla. Ne kiertyvät seinäteoksiksi, jotka muistuttavat perinteisiä lankatauluja mutta rikkovat niiden vakiintunutta muotoa. Näyttely kertoo myös värien alkuperistä Lapin luonnossa.”
Pohjoinen monikulttuurisuus ja kulttuurienvälisyys
Ennen aikaan rukinlapa oli käsityötä, joka tehtiin itse ja annettiin kihlajaislahjaksi. Niihin kaiverrettiin symbolisia rakkaudentunnustuksia. Ruusukeverkko on yksi yleisimmistä koristekuvioista perinteisissä suomalaisissa rukinlavoissa. Nykyään kuvio tunnetaan elämänkukkana. Minä olen kirjonut ruusukeverkkoa kasvi- ja sienivärjätyllä villalangalla osana Kirjotut kannat -kollektiivia. Teoskuvat Marko Junttila, 2023. Näyttelykuva Suomen käsityön museosta Jyväskylästä, Elina Luiro, 2024.
Elina Härkönen, Maria Huhmarniemi, Miia Mäkelä ja Jari Rinne, 2019, Jaetut neuleet. “Kolmen viitaat tilkut on koottu eri puolilta arktista aluetta käsityönharrastajilta, jotka ovat oppineet kirjoneulemalleja kulttuuriperintönsä osana. Teos tuo esiin jaetun perinteen tuottaman yhteenkuuluvuuden.”
Elina Härkönen, Maria Huhmarniemi, Miia Mäkelä ja Jari Rinne, Jaetut kirjoneleet vol 2, 2019, valokuvasarja.
Maria Huhmarniemi, Jari Rinne, Miia Mäkelä ja Elina Härkönen, Keskusteluja kirjoneuleista, 2019, ääniteos (kehystetyt kirjoneuleet ja kuulokkeet). “Teoksen äärellä voi kuunnella otteita käsityökirjoista. Niissä kerrotaan sekä kirjoneulemallien paikallisuudesta että toisaalta kulttuurisesta vuorovaikutuksesta, jossa malleja jaetaan, uudistetaan ja viedään paikasta ja kulttuurista toiseen.”
Kuvitteellinen sukupuu, 2007. Galleria Kajo, Lapin yliopisto. ” Kuvitteellinen sukupuu -teoksessa käsittelin kulttuurienvälisyyttä Suomen, Norjan ja Venäjän rajalla Näätämön kylässä. Teoksessa on kuvitteellisesti koristeltuja jalkineita vertauskuvana ensimmäisille, nykyisille ja tulevaville kyläläisille.”
Maria Huhmarniemi ja Elina Härkönen ”Lankataulun uusi kuva” näyttely, 2021. Villalankojen sävyt on syntyneet sipulista, veriseitikistä ja pietaryrtistä. Elina on värjännyt langat lappilaisilla sienillä ja kasveilla. Lankojen piirtämät muodot vihjaavat mummolan perinteisiin lankatauluihin. Näyttely on kunnianosoitus elävälle perinteelle: kasvivärjäyksen ja lankataulujen revitalisaatio.
Ympäristöpoliitisiin keskusteluihin osallistuvia teoksia
Sarja Hannukaisen kaivoshanke, 2023 Vaaran merkeille jäi liian vähän tilaa Suunnitelma ei valmistunut Pakasaivon suojeltu pihlaja Epävarmuus Teos kommentoi rautamalmikaivossuunnitelmaa Hannukaisen kylään, kansallispuiston tunturimaisemaan: yöauringon, kynttiläkuusten, hillojen ja tattien maille. Suojelun ja vaaran merkit kehystävä kuva-aiheita, kuten peittokirjonnoissa perinteisesti. Osa kirjontakuvioista on vain harsinginlangalla luonnosteltuja vihjaten siihen, ettei kaivoshanke toteudu. Kuva Tatu Kantomaa / Rovaniemen taidemuseo, 2024.
Suunnitelma ei valmistunut, perinteinen peittokirjonta: kasvi- ja sienivärjätty villalanka villakankaalle. Pakasaivon suojeltu pihlaja, perinteinen peittokirjonta: kasvi- ja sienivärjätty villalanka villakankaalle. Kuvat Tatu Kantomaa / Rovaniemen taidemuseo, 2024.
Kaivurin kivi on taiteilija Tommi Yläjoen ja Maria Huhmarniemen performanssi, joka tarkastelee ihmisen ja muun luonnon suhdetta ekokriisien ja ylikulutuksen aikakaudella. Performanssissa mies kamppailee itsensä ja kiven kanssa. Mies ei tiedä mitä kivelle tekisi: tulisiko hänen hoivata kiveä vai näyttää kivelle omat voimansa. Performanssin liittyy Huhmarniemen monologi, jossa puhe kaivoshankkeen riskeistä toistaa itsesään. Kuvat Muuttuva maa / Shiftig Ground -näyttelyn avajaisista / still-kuvat Aira Huovisen videosta 2023.
Metsän illuusio, installaatio: kierrätyspaperi, puurima, pellettibriketit. Teema perustuu ihmisten metsäsuhteisiin Suomessa. Me olemme tottuneet katsomaan etäällä siintävää järveä hakkuuaukkojen reunoilla. Puita on mittailtu katseella hakkaamisen tuloja laskien. Harvinaisten luontotyyppien suojelumääräyksiä kierretty ja Lapin metsien päätymistä selluksi Kiinaan juhlittu. Teos viittaa puupeltoihin ja selluteollisuuteen. Kuva: Mirja Hiltunen, 2024, näyttelystä New Genre Arctic Art and Art Education Exhibition, Bodå, Norja.
Maria Huhmarniemi ja kanssataiteilijat Francis Joy, Misha del Val, Hugo Peña, Amir Abdi, Tanja Koistinen, Raisa Raekallio ja Smaranda Moldovan. Kohtaa puu, 2021, osallistava installaatio (kuvakollaasi seinällä, jaettavat kortit, instagram @encounteratree), 1782 mm X 5940 mm.
Kamppailu. Osa I sarjasta Metsäkonfliktin taju, 2021 Installaatio: nyrkkeilyhanskat ja tarrat. Metsäkulttuuri. Osa II sarjasta Metsäkonfliktin taju, 2021, Installaatio: 8 kirjoneuletta, kettingit . Tehometsätaloudella ei ole laajaa hyväksyntää Suomessa ja elonkirjon kaventuminen ahdistaa. Käynnissä oleva kamppailu asettaa suuren osan meistä asianomaisista yleisöön.
Uhkuu, puhkuu ja puhisee, 2017, Art Äkäslompolo. Valokuvat Heli Vepsäläinen. “Teos kommentoi Hannukaisen kaivossuunnitelmaa. Siihen liittyy teoksen dokukumenttikuvat postikortteina, joissa on päättäjien osoitteita osoitekentissä.”
Muukalaisvaeltaja, 2010 (29 X 40 cm X 70 cm). “Kuvissa huivit liehuvat lippujen lailla idyllisessä vuoristomaisemassa. Kun Itävallan vuoristomaisemat luovat mielikuvia kansallistunteesta ja valkoisten miesten vuoren valloituksista, nostavat installaation huivit monikulttuurisuuteen ja naisten maailmaan liittyviä teemoja.”
Marjastajat, 2011, installaatio (esineet, kotivalokuvat, haastattelut) . Kuvassa osa instaallaatiosta. “Marjastajat käsittelee paikallista marjanpoimintaa ja siihen liittyviä tapoja, perinteitä, arvoja ja merkityksiä. Olen kutsunut osallistujiksi joukon erilaisia marjastajia ja kerännyt heiltä haastatteluja, esineitä ja henkilökohtaisia valokuvia. Teos esittelee palan sitä kulttuuria, jota vasten niin sanotut marjasodat voi ymmärtää.”
Tervetuloa kokkaamaan politiikkaa – taphtuma, 2011. Kokkeina ihmisoikeusaktivistit Junya Lek Yimprasert ja Richard Thompson Coon sekä taiteilijat Mikko Lipiäinen ja Maria Huhmarniemi. Teimme thairuokaa puolukoilla ja hilloilla, tarjosimme sitä Marjamatkat-näyttelyn yleisölle keskustellen marjastus- ja marjasotakokemuksista.
Särkyvää , 2009 . Galleria Valo. Installaatio (kahvikupit, asetit, pullalautaset, nauhaaita). “Teos perustuu haastatteluun biologi Mikko Paajasen ja Piia Juntusen kanssa. Aiheena on uhanalainen apilakirjokääriäinen jonka elinympyräistöjä ovat harvinaistuneet kuivat niityt ja kedot. Suomen ainoa nykyisin tunnettu apilakirjokääriäisesintymä on Oikaraisella Rovaniemellä. Se katoaisi vedennoston seurauksena, mikäli Sierilän vesivoimalaitos rakennettaisiin.”
Ruokapöytäkeskusteluja, 2008 , installaatio (ruokapöytiä, virkattuja liinoja, haastatteluja, mini-disc-soittimia, kaiuttimina toimivia kulhoja. “Teokseen haastatellut henkilöt kertovat ruokavaliovalinnoistaan, joilla he pyrkivät hillitsemään ilmastonmuutosta.”
Luonnonvarat, 2008, Oranki Art. “Etelän hedelmät ovat Suomessa ja Suomen luonnossa yhtä arkisia kuin muovipussit.”
Kaupunkitaidetta
Cameleon, 2014, 14 osainen valokuvasarja Lapista Hollantiin osana ArstSwap-projektia.
Huivilinna, 2009, väliaikainen installaatio Kemissä ja Kemin kulttuurivoimalassa.
Nomadi, 2004, installaatio (koivupuut ja matonkuteet), Murmansk, Trans Barents Highway tapahtumaa, jossa bussillinen taitelijoita matkusti linja-autolla kuukauden ajan Barentsin tietä ja rakensi paikkasidonnaisia teoksia matkan varrelle.
