Norjassa ja muualla Euroopassa kuusen istuttaminen on haitannut ekosysteemejä ja pahentanut luonnon monimuotoisuuden vähenemistä. Pohjois-Norjan Nordlandin Junkerdalin luonnonsuojelualueella alkuperäiset tunturikoivikot ovat uhattuina leviävien kuusien takia. Näitä kuusia istutettiin 1920–1960-luvuilla metsätalouden edistämiseksi. Kuuset valtaavat elintilaa alkuperäisiltä lajeilta. Koivikoiden ennallistamiseksi on tehty toimenpiteitä, kuten kuusten hakkuita ja vahingoittamista vuosina 2018–2021. Pitkän aikavälin biodiversiteettitutkimuksen tavoitteena on löytää tehokkaita ennallistamismenetelmiä.
Taidehanke Observation of Change (OOC) on pohjoismainen yhteistyö, joka hyödyntää taiteen ja taidekasvatuksen interventioita ekologisen ennallistamisen etiikan tarkastelussa ja biodiversiteettitutkimuksen viestimisessä. Tämä lähestymistapa antaa osallistujille mahdollisuuden dokumentoida luontoa, jäsentää ympäristön muutoksia ja laajentaa ymmärrystään luonnonsuojelusta arktisessa kontekstissa. Hanke ja sen moninaiset taiteelliset tuotannot toimivat esimerkkinä taiteen inspiroivasta roolista ympäristökysymysten käsittelyssä.
– Video kuvaa tanssia tunturikoivun kanssa, taustalla Rannveig M. Jacobsenin ja Siri Lie Olsenin tutkimus esityksen kuvaus Junkerdalin luonnonsuojelualueen koivumetsien ennallistamisesta.
Ensimmäisen OOC-residenssin aikana järjestettiin osallistava performanssi, jota Tommi Yläjoki fasilitoi kansallispuistokeskuksen puupuistossa. Osallistujat pääsivät kokemaan valotaidetta ja pohtimaan käynnissä olevan luonnon ennallistamisen teemoja luonnonsuojelualueella. Valon kautta osallistujat saattoivat havainnoida tilaa, aistia tunnelmaa ja miettiä luonnon jatkuvaa muutosta. Performanssi johdatti osallistujat pohtimaan puiden, ihmisten ja tieteen sukupolvia sekä ihmisen toimia enemmän-kuin-inhimillisessä luonnossa. Teos edusti taiteen pedagogista käännettä, jossa performatiivinen julkinen taide herättää reflektiota metsien ennallistamisesta ja metsätieteestä.
Anja Kath Lande tutki perinteistä ekologista tietoa löytääkseen kestäviä tapoja hyödyntää kuusta sen leviämisen hillitsemiseksi. Häntä inspiroivat Kaakkois-Alaskan tlingit-kansan kuusenjuuripunontaperinteet. Arktiset alkuperäiskansat ovat käyttäneet kuusenjuuria käytännöllisiin esineisiin ja koristeisiin, punoneet tiiviitä ja hienorakenteisia astioita, joita voitiin käyttää vesikuppeina tai ruoanlaittoastioina. Juuret kerättiin perinteisesti varoen, jotta puun kasvu ei vahingoittuisi. Lande keräsi kuusenjuuria ja oppi muinaisen punontamenetelmän. Asuessaan merenrannalla hän keräsi myös rannoille ajautuneita polypropeeniköysiä. Hän järjesti OOC-hankkeessa työpajan, jossa opetettiin kuusenjuuripunontaa ja käytettiin näitä köysiä aloittelevien punojien harjoitusmateriaalina. Työpaja käynnisti juuripunontaperinteen elvyttämisen nykyaikaisten materiaalien avulla ja herätti samalla pohdintaa käsityömateriaalien kestävästä käytöstä ja ihmisen ja luonnon vuorovaikutuksesta.
Toisen OOC-residenssin aikana järjestettiin kaksi taidetyöpajaa koululaisille. Työpajat johdattivat 14-vuotiaita oppilaita käsittelemään ympäristöaiheita taiteen kautta. Oppilaat jaettiin ryhmiin ja heitä pyydettiin tekemään taideteoksia, jotka ilmentäisivät heidän suhdettaan luontoon. Osa oppilaista innostui kokeilemaan luonnonmateriaaleja, kun taas toiset halusivat leikkiä ja rentoutua. Kun teokset esiteltiin ryhmälle, oppilaat saivat uusia oivalluksia huomatessaan, kuinka kukin ryhmä oli lähestynyt samaa tehtävää omalla tavallaan.
Näyttelyteokset avavat monia ulottuvuuksia metsien ennallistamiseen. Tilaa on niin surun ja luopumisen tunteiden käsittelylle kuusikoiden menetyksestä kuin ymäristöeettiselle pohdinnalle ja biodiversiteettitutkimuksen viesinnälle.
”Oodi rakastamilleni kuusille. Maailmassa, jossa ne olivat väärässä paikassa ja ei-toivottuja.” Kuva: Maria Huhmarniemi, 2025
Installaatio koostuu käsintehdystä kierrätyspaperista valmistetuista elementeistä. Se kyseenalaistaa vallitsevan asenteen, jossa metsät nähdään ensisijaisesti varallisuutena tai taloudellisen hyödyn lähteenä. Kuva: Maria Huhmarniemi, 2025
”100 vuoden unen jälkeen synkässä kuusiplantaasissa koivumetsä herää, harjaa hampaansa, tankkaa moottorisahansa ja lähtee kaatamaan viimeiset kuuset. Mutta onko mahdollista palauttaa maisema ennalleen? Ja saako koivumetsä todella vielä kerran nähdä kaikki kasvit ja hyönteiset, jotka kuuluivat ruususen yön unelmiin? ”
Takaseinällä Huhmarniemen villapeittokirjontoja sekä kolulaisten piirroksia kouluvierailusta, jonka Mette Gårdvik–Karin Stoll–Wenche Sørmo toteuttivat.
Kuva: Maria Huhmarniemi, 2025.
Yhteistyössä
Observation of Change (OOC) (2023–2025) tekee yhteistyötä Junkerdalin kansallispuiston metsien ennallistamishankkeiden kanssa ja toimii opetuksellisena alustana. Hankkeessa ovat mukana taiteilijat Birgitta Linhart, Laila Ingvaldsen, Maria Huhmarniemi, Esa-Pekka Isomursu, Tommi Yläjoki ja Johannes Pekkonen, kollektiivi Mette Gårdvik–Karin Stoll–Wenche Sørmo, taiteilija–kuraattori Anja Kath Lande sekä kansallispuistopäällikkö Johan Rova.
Institutionaalisia yhteistyökumppaneita ovat Adde Zetterquist -taidegalleria, Keski-Nordlandin kansallispuisto, Nordlandin kansallispuistokeskus, Norjan luonnontutkimuslaitos, Norjan maatalousyliopisto, Lapin yliopisto, Nord-yliopisto sekä ASAD-verkosto. Taidenäyttelyt kiertävät Adde Zetterquist -taidegalleriassa, Havremagasinetissa ja Lapin yliopistossa. Hanke saa rahoitusta Pohjoismaiselta kulttuurirahastolta.
Lisätietoja
Huhmarniemi, M. (2024). Observation of Change. In T. Jokela, A. Manninen & P. Berliner (Eds.), Mapping the new genre Arctic art education (pp. 126–129). University of Lapland.
Huhmarniemi, M., & Lande, A. K. (tulossa 2025). Observation of change as a new genre Arctic art. In A. Sohns (Ed.), Artistic dialogues with the Arctic North: Environmental change and identity in transition. Routledge.
Yläjoki, T., & Huhmarniemi, M. (2025). Observation of change in pedagogical performance. International Journal of Education Through Art, 21(2), 321–331, https://doi.org/10.1386/eta_00203_7
Yläjoki, T., (2024). Matkalla rakkaudelliseksi muotoilijaksi. (Pro gradu -tutkielma, Lapin yiopisto). Lauda. https://lauda.ulapland.fi/handle/10024/65935 .
Näyttelyn taiteilijat:
Maria Huhmarniemi on omistautunut taiteelle ja tutkimukselle, joka edistää kestävyyttä taiteen keinoin. Hän on toteuttanut sosiaalisesti ja ekologisesti sitoutunutta taidetta ja kehittänyt taideperustaisia menetelmiä arktisten alueiden yhteiskunnallisiin tarpeisiin. Lapin yliopiston taiteiden tiedekunnan apulaisprofessorina hän on julkaissut tutkimusta sekä osallistunut yhteis- ja ryhmänäyttelyihin.
Esa Pekka Isomursu on valokuvaaja-tutkija, joka tutkii autenttisuutta pohjoisen maisemavalokuvauksessa sekä sitä, kuinka kuvat voivat synnyttää laajennettuja, moniaistisia luontokokemuksia. Hänen taiteellinen tutkimuksensa tarkastelee luontokokemuksen ruumiillisuutta ja ihmisen näkökyvyn rajoja erilaisten teknologioiden ja esitystapojen avulla.
Anja Kath. Lande toimii amanuenssina näyttelykuraattorina Adde Zetterquist -taidegalleriassa. Hän on koulutettu kultaseppä ja korusuunnittelija sekä suorittanut taidehistorian maisterin tutkinnon Tromssan yliopistossa. Ympäristökysymykset ovat kulkeneet punaisena lankana hänen luovassa työssään ja opinnoissaan, ja hän sallii itselleen lapsenomaisen uteliaisuuden monialaisissa tutkimusaiheissa.
Birgitta Linhart on kuvanveistäjä ja ympäristötaiteilija, jonka työ keskittyy luontoon ja ihmisen vaikutukseen siihen. Hän työskentelee luonnonmuotoistenn materiaalien kanssa ja kohtelee niitä herkkinä kanssatekijöinä taiteellisessa prosessissa. Materiaalit tuovat mukanaan oman äänensä ja läsnäolonsa, auttaen kertomaan kerroksellisia tarinoita installaatioiden ja paikkasidonnaisten teosten kautta.
Johannes Pekonen on kuvittaja, joka piirtää ja kirjoittaa sarjakuvia. Hän työskentelee pääasiassa musteella ja tutkii etäisyyden ja yksityiskohtien välistä vuorovaikutusta usein havainnointipiirtämisen kautta. Hänen työnsä pohtii, kuinka fyysiset ja käsitteelliset näkökulman muutokset muovaavat sitä, miten näemme ja esitämme maailmaa. Taiteellisen työnsä ohella hän opettaa kuvataidetta keskittyen piirtämiseen ajattelun ja ymmärtämisen välineenä.
Johan Rova on kasvitieteilijä ja luonnonsuojeluvirkailija, joka etsii luonnon evolutiivisiin sopeutumiin perustuvia muotoja, kuvioita ja tarinoita. Taiteilijana hän käyttää mieluiten moottorisahaa tai konekirjontaa — mutta yleensä ei yhtä aikaa.
Tommi Yläjoki on rovaniemeläinen ja tamperelainen esitys- ja kuvataiteilija. Hän tutkii ihmisten, laitteiden ja materiaalien vuorovaikutusta paikkasidonnaisten installaatioiden ja performanssien kautta, joissa yhdistyvät osallistuminen, keho, tila ja dokumentointi. Hänen työskentelyään luonnehtivat suunnitelmallisuuden, leikkisyyden ja rosoisuuden tasapaino. Hän hyödyntää moninaisia materiaaleja — metallia, koneita ja kierrätettyjä elementtejä — joita hän hankkii rautakaupoista, metsistä ja jakamisalustoilta. Yläjoen teokset käsittelevät yhteiskunnallisia teemoja, kuten ympäristö- ja luonnonsuojelua, sukupuolten tasa-arvoa ja niiden jännitteitä. Hän on esittänyt teoksiaan niin yksityis- ja ryhmänäyttelyissä kuin performansseissa.
Mette Gårdvik, Wenche Sørmo ja Karin Stoll työskentelevät yhdessä.
Mette Gårdvik on muotoilukasvatuksen ja didaktiikan professori Nord-yliopistossa. Hän on aktiivinen tutkija ja opettaa muotoilua, didaktiikkaa sekä kuvataide- ja käsityöaineita kaikilla opettajankoulutuksen tasoilla. Wenche Sørmo on luonnontieteiden kasvatuksen yliopistonlehtori Nord-yliopiston kasvatustieteiden ja taiteiden tiedekunnassa. Hänen tutkimuksensa painottuu luoviin ja monialaisiin työtapoihin, kestävän kehityksen kasvatukseen ja paikkalähtöiseen oppimiseen opettajankoulutuksessa. Karin Stoll toimii yliopistonlehtorina luonnontieteiden opetuksessa opettajankoulutusohjelmassa Nord-yliopistossa.
Rahoitus
