Category: Taide

Vuonna 2008 tein ilmastokriisi ja -aktivismi aiheisen installaation, jonka kantoi nimeä Ruokapöytäkeskusteluja / Maapallon keuhkot. Teoksessa oli ruokapöytiä, virkaamiani puiden muotoisia liinoja sekä haastatteluaineisto, jota pystyi kuuntelemaan kaiuttimina toimivista kulhoista. Tuohon aikaan käytettiin minidiskejä, joiden soittimet olivat pöydän alla. Haastatellut koskivat ruokavaliovalintoja, joilla ihmiset pyrkivät torjumaan ilmastonmuutosta. Haastattelin teokseen vegaaneja, kasvissyöjiä ja ihmisiä, jotka hakivat ruokaa kauppojen roskalavoilta. Teos kertoi sekä ilmastokriisistä että ilmastoaktivisteista. – Nykyään teen vähemmän taidetta mutta koulutan taiteilijoita ja kuvataideopettajia yhteiskunnalliseen osallistumiseen taiteen ja taidekasvatuksen keinoin.

Paneelissa ” Pohjoisen taiteella ilmastokriisin etulinjaan” juttelimme taiteesta ja taideperustaisesta toiminnasta, nuorten osallisuudesta ja aktivismista televisiolähetyksessä, Aurora-tulevaisuustapahtumassa. Kuvailimme, miten yhteisötaiteessa ja taidekasvatuksessa voi luoda mahdollisuuksia ilmastoahdistuksen käsittelyyn sekä mielipiteiden ilmaisuun ja vaikuttamiseen. Taide voi vahvistaa osallisuutta sekä kokemusta omasta toimintakyvystä. Keskustelemassa oli politiikan tutkija Jarmo Rinne, Lapin yliopiston professori Timo Jokela ja minä, moderaattorina toimi Maiju Saijets.

Aurora-tapahtumassa oli esillä myös nuorten ääni. Korinna Korsström-Magga ja Aki Lintumäki olivat tuottaneet Minun paikkani – Mu báiki – My Place -teoksen, jossa 22 nuorta Lapista, Pohjois-Savosta ja Etelä- Savosta kertoo tekstien, valokuvien ja videoiden avulla heille tärkeistä paikoista. Nuoret toivovat, että nämä paikat eivät tulevaisuudessa katoaisi.

Taiteen tekeminen tarjoaa mahdollisuuden käsitellä ilmastotunteita. Ilmastoaiheisen taiteen esittäminen voi puolestaan lisätä yleistä muutospositiivisuutta sekä painetta päätöksentekoa kohtaan. Demokraattisessa yhteiskunnassa päättäjät seuraavat mielipidekeskusteluja, joita taide ruokkii. Tämä kuvataiteen sekä kuvataideopetuksen potentiaali siirtymässä kohti ekologista, kulttuurista, sosiaalista ja taloudellista kestävyyttä tulee tunnistaa aiempaa paremmin.

Aurora-tulevaisuustapahtuma järjestetään Levillä toista kertaa. Kyseessä on vuosittainen tapahtuma, joka kokoaa merkittäviä ja kiinnostavia puhujia pohtimaan tulevaisuuden isoja kysymyksiä. Teemana on tänä vuonna tasa-arvo ja ilmasto. Aurorassa oli myös paljon taiteellisia produktiota Arcta Fast -koulutusmallin kehittämishankkeesta. Ideana on ollut mallintaa, miten Lapin taiteilija voi työllistyä tapahtumatuotannoissa ja miten taiteilijakoulutusta toteutetaan tyelämäläheisesti. Onnea kaikille osallistuneille taiteilijoille kuin myös heille, jotka työllään kertovat ilmaston muutoksen vaikutuksista sekä lämpenemisen hidastamisen välttämättömyydestä.

Aurora-tulevaisuustapahtuman keskustelut löytyvät YLE Areenasta: Pohjoisen taiteella ilmastokriisin etulinjaan.

Kirjoitin Ekaterina Sharovan kanssa artikkelin Arctic Yearbook -julkaisuun. Tarkastelimme Voice of Artists -näyttelyä, joka oli esillä Lapin taiteilijaseuran galleriassa keväällä 2022. Näyttelyn teemana oli taiteilijoiden ympäristösuhde. Toisaalta näyttelyprojektissa pohdittiin taiteilijoiden yhteiskunnallista ja poliittista roolia kulttuurisen kolonialismin purkamiseen.

Voice of Artists -näyttelyn tausta oli kompleksinen: Lapin taiteilijaseura oli saanut rahoituksen jo vuosia aiemmin Suomen ja Venäjän väliseen kulttuuriyhteistyöhön, ja näyttelyyn oli kutsuttu teoksia alkuperäiskansoihin kuuluvilta taiteilijoilta. Venäjän hyökkäyssodan takia monet länsimaiset organisaatiot lopettivat taide-, tutkimus- ja kulttuuriyhteistyön venäläisten kanssa. Lapin taiteilijaseura kuitenkin toteutti näyttelyn, Tanja Koistisen kuratoimana. Näyttelyprojekti muodosti mahdollisuuden tarkastella taiteilijavetoisten, riippumattomien, taidejärjestöjen mahdollisuuksia yhteistyöhön Venäjän arktisella alueella.

Artikkeli on jatkoa pitkään jatkuneelle ja monisäikeiselle yhteistyölle, jonka tarkoituksena on ollut edistää kestävää kehitystä sirkumpolaarisen taide-, koulutus- ja tutkimusyhteistyön avulla, muun muassa Arctic Sustainable Arts and Design verkostossa. Ekaterina Sharova on tehnyt vastaava työtä Arkangelissa kansalaisjärjestössä Arctic Art Institute. Artikkelin teoreettinen tausta perustuu tutkimuksiin kriittisestä ja poliittisesta nykytaiteesta Venäjällä, Venäjän alueellisesta ja kulttuurisesta kolonialismista sekä kritiikistä nykytaiteeseen ja taidehistoriaan, jossa arktista aluetta ja kulttuuria katsotaan ja esitetään ulkopuolisin silmin ja eksotisoiden. Venäjän kulttuurin valtarakenteet ovat Moskovasta johdettuja ja kolonisaation purkamisen tarve on ollut arkitsella alueella toimivien tutkijoiden ja taiteilijoiden tunnistamaa jo vuosien ajan.

Tuomme esiin välttämättömyyden Venäjän ulossulkemiseen kansainvälisestä taide- ja kulttuuriyhteistyöstä, kuten Venetsian biennaalista ja muista kansallisen brändäyksen foorumeilta ja valtiojohtoisesta yhteistyöstä. Nostamme esiin myös haasteet, joita venäläisillä taiteilijoilla on rauhan, demokratian ja dekolonialismin edistämiseen Venäjällä, jossa sodan vastaisuus on kriminalisoitu. Toisaalta pohdimme ongelmia, joita kansainvälisen kulttuuri- ja tutkimusyhteistyön lopettamiseen liittyy. Propagandaan aukkoja tekevä suora vuorovaikutus katkeaa. Samalla Venäjän ulossulkemisesta on kerrottu venäläisessä mediassa cancelointina, eli tilanne on käännetty osaksi venäläistä propagandaa.

Artikkelin lopussa toteamme, että monet nykytaiteilijat ja kuraattorit lähtivät Venäjältä hyökkäyssodan alettua, mutta Venäjällä on vielä joitakin kriittisiä ja itsenäisiä taiteilijoita, tutkijoita ja kulttuurituottajia. He sekä maanpaossa olevat taiteilijat tarvitsevat tukea sodan vastaiseen mielipidevaikuttamiseen ja demokraattisen kehityksen edistämiseen.

Kuva: Inka Hyvönen, Art Ii Biennaali 2020 (olimme Ekaterinan kanssa kuraattoreja vuonna 2020)

Arctic Yearbook 2022 löytyy kokonaan verkosta: https://arcticyearbook.com/arctic-yearbook/2022

Artikkelin lähdemerkintä: Huhmarniemi, M. & Sharova, E. (Forthcoming, 2022). Art from the margins and colonial relations: to listen or to ban the Indigenous voices from Russia? In L. Heininen, H. Exner-Pirot & J. Barnes (Eds.), Arctic Yearbook 2022: The Russian Arctic: Economics, Politics and Peoples. Akureyri, Iceland: Arctic Portal. Available from  https://arcticyearbook.com/arctic-yearbook/2022/2022-scholarly-papers/436-art-from-the-margins-and-colonial-relations-to-listen-to-or-to-ban-artists-voices-from-russia

Taiteen edistämiskeskus on myöntänyt merkittäviä avustuksia harvaan asutuille alueille Lappiin ja muualle Suomeen. Taustalla on tänä vuonna avattu uusi rahoitusohjelma, jolla tuetaan taiteen alueellista saavutettavuutta ja kulttuurista hyvinvointia. Harvaan asuttujen alueiden parlamentaarinen työryhmä (HAMA) on kohdentanut resurssit Taiteen edistämiskeskukselle, josta ne jaetaan yhteisöhakijoille. Rovaniemellä vieraillut kansanedustaja Atte Harjanne (vihreät) on HAMA-työryhmän jäsen ja kertoi seuraavaa:

“Rahoituksella on pyritty vahvistamaan elinvoimaa sekä taiteen ja kulttuurin toimijuutta ilman keskuksista tehtyä niin sanottua mikromangeerausta. Elävä taide- ja kulttuurikenttä tukee harvaan asuttujen alueiden vetovoimaisuutta ja vahvistaa elinkeinorakenteen monipuolisuutta luovien alojen kasvaessa.”

Taiteen edistämiskeskus jakoi kaksi miljoonaa euroa avustuksia harvaan asuttujen alueiden kulttuuritoimintaan ja ohjelman seuraava haku on jo avoinna. Lokakuussa avustuksen sai yhteensä 63 yhteisöhakijaa. Lapissa merkittäviä avustuksia saivat muun muassa Pyhätunturi Oy, Lapin taiteilijaseura, Äkäslompolon Sukuseura, Kemijärven kaupunki ja Rovaniemen kaupunki. Hankkeet vahvistavat taide- ja kulttuurialan paikallista ja alueellista toimijuutta ja edesauttavat luovan talouden rakentumista muuallekin kuin isoihin kaupunkeihin.

On upeaa, että tällä hallituskaudella on tehty merkittävä uudistus taiteen ja kulttuurin rahoitukseen harvaan asutuille alueille. Ohjelma kääntää viime vuosien kehityksen, jossa taidemaailman toimijuutta, valtaa ja asiantuntijapalveluita keskitettiin keskuksiin, muun muassa Taiteen edistämiskeskuksen asiantuntijuuden keskittämisen kautta. Vallan keskittyminen vahvisti kolonialistisia rakenteita, joissa rahoitettavaa taidetta ja kulttuuria arvioidaan ja arvotetaan Lapin ulkopuolella.

HAMA-rahoitusohjelmassa taide- ja kulttuuritoimijat suunnittelevat ja toteuttavat hankkeita omista tavoitteistaan ja lähtökohdistaan käsin, kun ohjelma määrittelee rahoitettavien hankkeiden prioriteetit riittävän avoimesti eikä hankkeiden seurantaan ja hallinnointiin liity etelästä käsin tehtyä ohjausta. Pidän ohjelmaa taide- ja kulttuurikentän kolonialistisia rakenteita purkavana. Samalla mahdollistuu alueiden oman kulttuurisen pääomaan ja identiteetin vahvistuminen.

Olen erittäin iloinen HAMA-rahoitusohjelmasta. Onnittelen kaikkia avustuksen saajia ja kiitän niitä toimijoita, jotka ovat tehneet vaikuttamistyötä maakunnallisen taide- ja kulttuurielämän resurssivajeen korjaamiseksi sekä rakenteellisen kolonialismin purkamiseksi. Työ jatkuu.

Kirjotut kannat / Embroidered Stances taideprojektissa tuomme peittokirjantaperinteen nykykontekstiin ja ilmaisemme kirjonnan keinoin henkilökohtaisia ja poliittisia sisältöjä. Kirjomme käsinvärjätyllä villalangalla mustalle villakankaalle. Työryhmään kuuluu 12 henkilöä taustaltaan taiteilijoita, muotoilijoita, käsityöläisiä, taiteilija-aktivisteja ja taiteilija-tutkijoita. Teemme yhdessä villalangan värjäystä, kirjontapiirejä, ryhmänäyttelyn ja tutkimusartikkeleita. Voit seurata projektia instagramissa tilillä @embroideredstances

Esitän ensimmäisen peittokirjantani Lapin yliopiston taiteiden tiedekunnan henkilökunnan ryhmänäyttelyssä Juuret/Roots. Teokseni kuvaa puun juuria ja käsityöperinneteen taitamista juurtuneisuuden kokemuksen pilarina. Työn taustalla on kokemus alueellisen perinteen sekä käsityön arvosta.

Taiteilijana olen tehnyt useita teoskokonaisuuksia, joiden aiheet koskevat luonnonvarapolitiikkaa pohjoisessa. Toisinaan olen halunnut avata keskusteluja ja joskus ottaa kantaa: kampanjoida taiteen keinoin muun muassa Lapin kaivoshankkeita vastaan. Tutkimuksessani olen pohtinut, miten taiteella voi vaikuttaa. Johtopäätökseni on usein ollut, että taiteella voi vaikuttaa arvokeskusteluihin ja arvojen transformaatioon. Se on tärkeää. Kaikki poliittiset päätökset, jotka meidän nykyhetkeä ja tulevaisuutta määrittävät, perustuvat arvoihin – ja toivon mukaan myös tutkimustietoon.

Arvojen transformaation odotetaan johtavan kestävämpään yhteiskuntaan ja kulutuksen kohtuullistamiseen, mikä on välttämätöntä. Kuluttamisen tulee asettua maapallon kantokyvyn rajoihin.

Edelleen ajattelen, että taiteella voi vaikuttaa ja että taiteen tekeminen on merkityksellistä. En kuitenkaan halua jättää päätöksentekoa niille, joiden arvot näyttäytyvät päinvastaisilta kuin omani. Siksi olen kuntavaaliehdokas ja siksi olen pyytänyt vihreiden ehdokkaaksi niin monta muuta rovaniemeläistä, joihin luotan ja joiden näkemystä arvostan.Kun vihreitä valitaan Rovaniemen valtuustoon, emme kannata kaivoshankkeita, joihin liittyy valtavia ympäristöriskejä. Kaivoslaki on uudistettava ja nykyiseltä kaivostoiminnalta on edellytettävä vastuullisuutta.

Tanja Mäkitalon ja Maria Huhmarniemen yhteisnäyttely esittelee syksyistä lappilaista luontoa ja ihmisten monenlaisia luontosuhteita.Näyttelyn lähtökohtana on lokakuussa 2020 Kaukosessa Särestöniemi-museon historiallisessa ympäristössä toteutettu työpaja, jossa valokuvat on otettu yhteistyössä kuvissa esiintyvien osallistujien kanssa. Valokuvissa on läsnä kuvattavien oma suhde luontoon, mikä on hyvin henkilökohtainen asia.

Työpaja ja sen lopputuloksena syntynyt näyttely ovat osa TaPaMa-hanketta, jonka avulla kehitetään taideperustaisia palveluita matkailun käyttöön. Lisäksi työpajan aikana tapahtunut toiminta on muodostanut aineiston Tanja Mäkitalon kuvataidekasvatuksen pro gradu -tutkielmaan, joka käsittelee luonnosta ja taiteesta saatavaa hyvinvointia.

Tanja Mäkitalo on lähtöisin Kittilästä Sirkan kylästä ja nostaa taiteen teemoja pohjoisesta luonnosta ja kulttuurista. Maria Huhmarniemi on kuvataidekasvatuksen yliopistonlehtori, joka kehittää taiteen ja matkailun uusia yhteistyömuotoja.