Taiteilija, tutkija, opettaja, apulaisprofessori
DESIGN IN NORTH -podcast sarjassa keskustellaan pohjoisesta ja luovasta taloudesta taiteen ja muotoilun otteella. Kolme maakunnan ihmistä kerrallaan kokoontuu keskustelemaan jaksoittain vaihtuvista teemoista.20 minuutin pituiset jaksot ilmestyvät kahden viikon välein. Asenne on kehittävä, mahdollisuuksia näkeväja tulevaisuutta tavoitteleva. Puhujina kanssani on yrittäjä Minna Rimpiläinen ja maakuntajohtaja Mika Riipi.
Tänä vuonna pääsiäisenalusviikko tuntui kovin raskaalta. Maailmanlaajuisen koronakriisin ja laman lisäksi huolta toi uutinen Lapin yliopiston huomattavista henkilöstövähennyksistä.Lapin yliopistossa 39 henkilöä noin 600:sta työntekijästä lähtee. Leikkaukset tehdään niin sanotulla juustohöyläperiaatteella. Samalla henkilökunnan tulostavoitteita ei vähennetä. Töitä jatkavien tulee tuottaa sama tai aina vain kasvava määrä perus- ja jatkotutkintoja, opintopisteitä, julkaisua sekä hankkeita, joissa on ulkopuolinen rahoitus. Miten tämä on mahdollista?
Jo nyt suuri osa työntekijöistä on tiukilla. Viime vuosina olemme jo tehostaneet opetus- ja ohjausmenetelmiä ja harjaantuneet nopeiksi julkaisijoiksi ja luoviksi ja sinnikkäiksi rahoituksen hakijoiksi. Henkilökuntaa on vähennetty jo aiemmin: tukipalveluita on karsittu ja monen hyvän kollegan töiden loppumista on harmiteltu.
Ratkaisukeskeisenä ihmisenä mietin, mitä voin itse tehdä, jos työni jatkuu. Ehkä kursseja voi muutaa verkko-opinnoiksi, joissa opiskelijat suorittavat annetut tehtävät ilman vuorovaikutusta opettajan kanssa? Ehkä, mutta toimintatapaan liittyy riskejä. Taide- ja opetusalalla vain pieni osa sisällöistä soveltuu opiskelijoiden täysin itsenäiseen opiskeluun.
Ehkä tutkimusrahoitusta voi hakea vielä lisää? – Näin varmasti pyritään tekemään. Rahoituksen hakeminen kuitenkin paitsi tuo myös vie resursseja. Tutkimusrahoituksesta kilpaillaan hurjalla tavalla. Rahoituksen saamisen edellytyksenä on yleensä aktiivinen tutkimustoiminta. Miten pienenevä henkilökunta voi jyvittää aikaansa tutkimukseen?
Ehkä väitöskirjojen ohjaajat voivat tehdä tiiviimpää yhteistyötä tohtorikoulutettavien kanssa? Se tehostaa jatko-opiskelua ja tuo julkaisutuloksia. – Tämä tuntuu hyvältä ajatukselta, mutta on vain pieni osa työnkuvaa.
Lapin yliopiston henkilöstövähennyksiä ei varmasti ole tehty kevein mielin eikä heppoisin perustein. Taustalla on edellisillä hallituskausilla tehdyt leikkaukset yliopistojen perusrahoituksesta, mikä on heikentänyt toiminnan edellytyksiä jo aiempina vuosina. Ymmärrän toki, että kustannukset on pidettävä resurssien puitteissa. Ajoissa tehdyt henkilöstövähennykset on ratkaisuna parempi kuin totaalinen konkurssi. Juustohöylän sijaan odotin kuitenkin rakenteellisia muutoksia, kuten joidenkin koulutusohjelmien lopettamista tai yhdistämistä. Toivoin myös, että säästöjä olisi löytynyt tila- ja matkakustannuksista.
Koulutus, joka toteutuu Lapissa, sitouttaa eri alojen osaajia Lappiin. Siksi korkeatasoinen koulutus on todella tärkeää koko Lapin alueen aluekehityksen näkökulmasta. Kun haluamme säilyttää laadukkaan tutkimuksen ja opetuksen sekä arktisten alueiden osaamisen Suomessa ja Lapissa, on yliopistojen rahoitus saatava kuntoon. Suomen nykyinen hallitus onkin korottanut ylipistojen rahoitusta. Toivon, että Lapin yliopiston johto käyttää resurssinsa viisaasti ja huomio päätöksissään henkilöstönsä jaksamisen.
Itselleni pääsiäisen lomapäivät olivat mahdollisuuksia “varastaa” työtunteja tutkimukseen keskittymiseen: kuten melkein kaikki lomat aiemminkin. Onneksi lapset laittoivat rajoja töihin uppoamisessa. Oli mahdollista hiihtää, ladata akkuja ja rentoutua lasten kanssa.
Olipa omat työt katkolla, loppumassa tai jatkumassa, toivon kaikille voimia ja ilon hetkiä arkeen.
Resilienssi tarkoittaa psyykkistä palautumiskykyä ja kykyä selvitä vastoinkäymisistä ja erilaisista kriiseistä. Resilienssiä voidaan pitää osittain perinnöllisenä tai synnynnäisenä ominaisuutena mutta toisaalta myös kasvatus ja elämänkokemukset vaikuttavat siihen. Resilienssiä voi harjoitella: keskittyä myönteiseen toimintaan, oman toimintakyvyn ylläpitoon ja aktiiviseen sopeutumiseen muuttuviin tilanteisiin.
Viime päivinä olen ihmetellyt, miten vakaasti monet jo varttuneet ihmiset suhtautuvat koronavirukseen. Hehän ovat niitä, joiden terveydestä valtaväestö on huolissaan. Yksi syy voi olla resilienssin kasvaminen iän myötä: elämänkokemukset kartuttavat vastoinkäymisiin suhtautumisen taitoja: kykyä ratkaista ongelmia, olla joustava ja optimistinen. Nauru ja musta huumori taitavat myös olla keinoja kohdata haasteita; keinot vaihtelevat.
Taide- ja ympäristökasvatuksen tutkijana ja kehittäjänä olen ollut jo pitkään kiinnostunut siitä, miten resilienssiä voi tukea. Ihmissuhteiden ylläpito ja omasta hyvinvoinnista huolehtiminen tukevat resilienssiä. Kyvyllä tunnistaa ja ilmaista tunteita sekä uskoa selviytymiseen on merkitystä. Onkin syytä pyrkiä luottamaan omaan ja yhteiskunnan selviytymiseen. Lisäksi uskon, että taiteella ja kulttuurilla on merkitystä. Taide on yksi reitti yhteisöllisiin kokemuksiin, pysähtymiseen sekä omien arvojen sekä elämän merkityksellisyyden uudelleen ajatteluun.
Lapin taiteilijaseura on käynnistänyt taidekuvahaasteen. Haastamme kuvataiteilijat tuomaan lohtua ja luottamusta tulevaisuuteen tämän kevään aikana. Julkaisemme taidekuvia tunnuksilla #taidetuolohtua #mielenrauhaa #offeryourbest #enhanceresilience #artcalms
Lapin Kanssa 19.3.2019
Kun olin nuori rovaniemeläinen ja ostin lipun interreilille, sanoin lähteväni Eurooppaan. Oma eurooppalainen identiteettini oli silloin hatara. Nykyään työskentelen lähinnä Lapin aluekehityshankkeissa ja käsittelen arktisia kysymyksiä. Katson pohjoiseen ja melkein unohdan, että Napapiirin eteläpuolellakin on elämää. Viime viikolla kävin kuitenkin työmatkalla Portugalissa.
Käynnistimme tutkimus- ja kehittämishankkeen Acting on the Margins. Art as a Social Sculpture (AMASS). Hankkeessa kehitämme palvelumuotoilua, kuvataidekasvatusta ja kuvataidetta sosiaalisten ongelmien ratkaisemiseksi Euroopan reuna-alueilla. Huomio on muun muassa aluepolitiikan suhteessa luovaan sektoriin, kulttuuritoiminnan tulevaisuudessa, taiteen keinoissa ehkäistä yhteiskunnallista jakautumista sekä taiteessa osallisuuden tukijana. Tavoitteena on myös vaikuttaa eurooppalaiseen taide- ja kulttuuripolitiikkaan tutkimustiedolla.
AMASSin rahoitus on Euroopan Unionin tutkimus- ja innovaatiotoiminnan Horizon 2020 (No 870621) rahoituksesta. Se saatiin kovassa kilpailussa: jo hakemuksen teko oli melkoinen urakka. 43 yliopistokonsortiota haki tätä rahoitusta, ja neljälle hankkeelle se myönnettiin. Olenkin todella iloinen, että saan olla mukana taiteiden tiedekunnan osaavassa tiimissä, johon kuuluu Satu Miettinen, Melanie Sarantou ja Mirja Hiltunen.
Kävimme hankkeen toiminnan käynnistävässä seminaarissa Viseussa Portuglissa. Pitkä lentomatka tuntui ristiriitaiselta; koen että tutkimuksessakin on punnittava lentojen välttämättömyyttä. Näin breksitin, Euroopan rajakriisien ja yhteiskunnan jakautumisen aikakaudella eurooppalainen yhteistyö on kuitenkin tärkeää. Nyt tämä hanke sai hyvän alun, ja töitä voi tehdä jatkossa helposti myös etäyhteyksillä.
Lapin Kansan Liisa Lapin ihmemaassa -podcastin juttelin Liisa Kuittisen kanssa Muodoslompolossa. Kuutele podcast täällä.
Lapin Kansan Akateemista arkea -juttusarjassa Lapin yliopistossa työskentelevät kertovat työstään ja arjestaan jatkamalla toimituksen antamia lauseenaloituksia. Lue minun lauseeni täältä.
Kirjoitin lauseita Akateemista arkea juttusarjaan niin ahkerasti, etten lukenut ohjetta: joukosta lauseita minun piti valita 15. Tässä on muutamia niistä lauseista, jotka olivatkin ylimääräisiä.
Muistan… hämmästyttävän vähän faktoja mutta paljon erilaisia aistimuksia, maisemia, tunnetiloja ja tuoksuja. En kuitenkaan muista säveliä enkä laulujen sanoja.
Kiire… on juurtunut työelämään. Työtä on aina enemmän kuin aikaa ja työssä on tasapainoiltava keskeneräisyyden, vaillinaisuuden ja tinkimättömyyden välillä.
Työssäni… voin vaikuttaa oman työni sisältöön pitkällä tähtäimellä. Työnkuvani on jo muuttunut monta kertaa niiden 17 vuoden aikana, jotka olen työskennellyt Lapin yliopistossa.
Ihmisten kohtaaminen…. avaa työhöni uusia ovia. Teen paljon tiivistä yhteistyötä joidenkin taiteilijoiden, kuraattorien ja eri alojen tutkijoiden kanssa. Esimerkiksi Ympäristökasvatuksen tutkijaverkosto Sirenen johtoryhmään kuuluminen on johtanut mahtaviin kohtaamisiin.
Opiskelijat…. ovat ilon lähde. On hienoa seurata heidän kasvuaan. Yleismielikuvani on, että opiskelijat ovat lahjakkaita ja sekä herkkiä että vahvoja.
Nuoret…. kuten myös lapset, ovat keskeinen syy taidekasvatuksen alan kehittämiseen ja edistämiseen.
Opiskelu…. ja uuden oppiminen työn lomassa on pärjäämisen edellytys. En ole käynyt pitkään aikaan millään kurssilla, mutta luen tutkimuskirjallisuutta ja kuuntelen muiden tutkijoiden esitelmiä konferensseissa. Opin myös kollegoilta.
Työkaverit…. ovat kuin kotisatama, joka turvaa selustaa ja työntää eteenpäin akateemisissa haasteissa. Jaan samankaltaisen tietotaidon ja kokemusmaailman lähimpien työkavereideni kanssa ja toisinaan osaamme lukea toistemme ajatuksia.
Koen palkitsevana…. oivallukset, oman ymmärryksen lisäämisen ja sen, että opetustilanteissa voi jakaa tietoa ja taitoja ja käydä keskusteluja opiskelijoiden kanssa. Haluaisin työssäni kehittyä edelleen mutta en tiedä, haluaisinko varsinaisesti edetä uralla aina kohti hankalampia tehtäviä.
Tulevaisuudessa…. saatan joko hakea professorin pestiä, perustaa yrityksen tai heittäytyä vapaaksi taiteilijaksi. Elämä ei ole suoritusrata, jossa olisi valmiiksi määritellyt etapit.
Nukkumaan mennessä…. olen aina väsynyt. Silmäni painuvat kiinni, kun luen lapsille iltasatua ja he vaativat: ”Aiti älä nuku.”
Koululaisten ilmastolakkoon on osallistunut paljon nuoria eri puolilla maata. Nuorten ilmastolakkoilu on herättänyt keskustelua nuorten yhteiskunnallisesta osallisuudesta. Aihe on tärkeä ympäristökasvattajille, sillä sekä ilmastonmuutoksen torjunta että nuorten yhteiskunnallinen osallistuminen kuuluvat kestävän kehityksen kasvatuksen keskeisiin sisältöihin opetussuunnitelmissa.
Ympäristötaideteosten kokeminen esimerkiksi retkeilyreittien varsilla edellyttää kävelyä, pyöräilyä tai muuta vastaavaa liikkumista. Ympäristötaide voikin johdattaa luontoon, mitä pidetään yhtenä ympäristökasvatuksen tavoitteista. Teokset myös ohjaavat havainnoimaan luontoa: katsomaan tarkemmin, näkemään enemmän tai keskittymään aistimuksiin. Tässä Sirene-tutkijaverkoston blogissa esittelen Ympäristötaidetta Lapin matkailuun -hankkeen tuloksia ympäristökasvatuksen näkökulmasta.