VillaInno-hanke käynnistyy

VillaInno: Villakäsityöperinteen uudistaminen -hankkeen (2023-2026) taustalla on lisääntynyt kiinnostus villaan, villalankaan ja villakäsitöihin sekä tietoisuus lampaiden laiduntamisen merkityksestä luonnon monimuotoisuuteen ja kulttuurimaisemaan. Hankkeen tavoitteena on tukea Lapin yrityksiä villan alkutuotannossa sekä villan käyttöön perustuvien tuotteiden ja palveluiden innovoinnissa ja kehittämisessä, kaupallisesti ja kestävästi. VillaInno-hanke parantaa Lapin pienten ja keskisuurten yritysten kasvu- ja innovointivalmiuksia lammastiloilla sekä käsityön ja kulttuurimatkailun konteksteissa käsityön kulttuuriperintöä jatkaen ja uusintaen.

VillaInno-hankkeella tuetaan uudistuvaa liiketoimintaa sekä uusien tuotteiden ja palveluiden ideointia tuomalla yhteen käsityön ja eri muotoilualojen osaamista siten, että uudet palvelut ja tuotteet nousevat perinteestä, vahvistavat Lapin alueellista identiteettiä sekä jatkavat ja uusintavat kulttuuriperinteitä. Hankkeen kohderyhmää ovat pienet ja keskisuuret yritykset Lapissa käsityö-, muotoilu-, lammastila- ja matkailualalla sekä taideteollisen alan opettajat ja opiskelijat Lapin yliopistossa.

Hanke on Lapin yliopiston toteuttama ja Euroopan unionin osarahoittama. EU-tuki hankkeelle on 321 699 euroa. Koko kustannusarvio on 402 111 euroa.

Hankkeen vastuullisena johtajana toimii apulaisprofessori Maria Huhmarniemi. Projektipäällikkönä toimii Minna Kovero ja suunnittelijoina Fabiola Cervantes ja Tanya Kravtsov. Yhteistyötahoina on Lapissa toimivia lammastiloja sekä käsityö-, muotoilu- ja matkailualojen yrittäjiä.

Hanke on Euroopan unionin osarahoittama. EU-tuki hankkeelle on 321 699 euroa. Koko kustannusarvio on 402 111 euroa.

Taidehotellissa on mahdollisuuksia

Rovaniemi on matkailukaupunki, jossa matkailu kuitenkin keskittyy talvisesonkiin. Sesonkikeskeisyys haastaa taloudellista kestävyyttä, jonka keskiössä on työpaikkojen sekä majoituskapasiteetin ja esimerkiksi ravintolapalvelujen käytön ympärivuotisuus. Taloudellisen kestävyyden lisäksi matkailuun liittyy kulttuurinen ja sosiaalinen kestävyys tai kestämättömyys. Parhaimmillaan matkailu voi tukea kulttuurista elinvoimaa ja luoda työpaikkoja myös kaupungin veronmaksajille, ei vain sesonkityöläisille. Päätöksenteon tulee tukea sellaista elinkeinoelämää, joka on taloudellisesti, kulttuurisesti ja sosiaalisesti kestävää.

Rovaniemellä on keskusteltu kylpylä- ja kongressihotellista kohteena, joka voisi tuoda kaupunkiin kävijöitä eri vuodenaikoina. Nyt energiakriisin keskellä, kylpylähotelli näyttäytyy haaveelta, joka kaatuu korkeisiin kustannuksiin. Valiorannan kaava, jota kaupunginvaltuusto käsitteli 23.1., mahdollistaa kuitenkin kongressihotellin rakentamisen. Riittävän iso hotelli tukee Rovaniemeä tapahtumakaupunkina. Nyt avaan keskustelun myös taidehotellista konseptina, joka voisi olla vetovoimainen sekä matkailun kulttuurista ja sosiaalista kestävyyttä tukeva.

Taiteella on potentiaalisesti annettavaa matkailuelinkeinoon. Taidehotellissa voi olla teoskokoelma, joka on esillä aula-, kokous- ja ravintolatiloissa ja toisinaan myös huoneissa ja puistoalueella, ja joka voi nostaa esiin kansallista tai alueellista kulttuuria. Hotellit voivat vastaanottaa taiteilijoita residensseihin tai järjestää hiljaisina aikoina symposiumeja, joissa taiteilijat majoittuvat hotelliin ja työskentelevät sen ympäristössä.

Viime vuosina taidehotellien toimintatapa on suuntautunut tilaustöihin: taiteilijat toteuttavat teoksen hotellissa tiettyyn tilaan tai ympäristöön. Teokset integroituvat osaksi arkkitehtuuria tai maisemaa. Valotaide on tästä erinomainen esimerkki. Valotaide voi viihtyisyyttä ja turvallisuuden tunnetta sekä tuoda arkiseen ympäristöön esteettisiä elämyksiä.

Taidehotellin konseptiin voi kuulua näyttelyitä ja tapahtumia, jotka toimivat myös kaupunkilaisten kohtaamispaikkoina. Samalla hotelli voi tukea kulttuurista elinvoimaa ja tapahtumat ja kulttuuriväki voivat tuoda hotelliin toivottua ilmapiiriä.

Luontokohteissa hotellin taidekokoelma on lisäarvo maisemien ja retkeilyreittien ohella. Yleensä hotellien kokoelmat ovat kansallista taidetta mutta toisinaan myös alueellisista kuvataidetta ja taidekäsityötä. Taidemaailman yleisö kokee yleensä kiinnostavaksi ammattimaisesti kootut kokoelmat, jotka edustavat kiinnostavasti esimerkiksi tietyn maantieteellisen alueen, ajanjakson tai tyylisuunnan teoksia. Rovaniemellä tai Lapissa sijaitseva hotelli voi kerätä Lapissa asuvien taiteilijoiden teoksia tai kansainvälistä taidetta jollakin teemalla tai muulla rajauksella. Taidehotelli arktisen taiteen profiililla vahvistaisi Rovaniemeä arktisena muotoilupääkaupunkina. Lapin yliopisto kouluttaa taiteen asiantuntijoita taidekonseptien laatimiseen. Lapin taiteilijaseura on puolestaan kiinnostunut taiteilijaresidenssiyhteistyöstä hotellien kanssa.

Olen kirjoittanut taidehotelliaiheesta aiemminkin, vuonna 2018. Laajempi artikkeli löytyy täältä https://lauda.ulapland.fi/handle/10024/63484

Matkailupalveluiden uudistamista

Lapinkin matkailun on muututtava, kun vastuu ilmastosta ja luontokadosta kuuluu kaikille toimialoille, toteaa Soile Veijola YLE:n uutisessa toivoen kotimaan matkailun merkityksen kasvavan suhteessa kaukomaiden pikapyrähdyksiin. Soile esittää, että enemmän poroja, suomenhevosia, perinnerakentamista ja paikallisesta kulttuurista ammentamista. Jatkamme listaa toteamalla, että enemmän läsnäoloa, pysähtymistä luonnossa, ihmisten välisiä kohtaamisia sekä taiteen ja kulttuurin tuomia elämyksiä. Kun matkailija palaa Lapista kotikonnuilleen, hänen tulisi tiedostaa, että arktinen luonto on jylhää mutta haurasta ja että alueen kulttuuri on moninaista, rikasta, perinteiden kannattelemaa, elävää ja jatkuvasti uudistuvaa.

Lapissa matkailu on ollut merkittävä työllistäjä jo vuosikymmenten ajan. Alalla on paljon mahdollisuuksia kuin myös haasteita, jotka liittyvät muun muassa ilmastokriisiin, lähiluonnon kulumiseen, kulttuuriseen omimiseen, ei-autenttisuuteen ja sesonkikeskeisyyteen matkailun painottuessa jouluun ja talvilomiin. Matkailumarkkinointi on nojautunut talvimaisemaan ja ulkoilmaseikkailuihin. Taidetta ja matkailualaa yhteen tuovat kehittämishankkeet tarttuvat näihin haasteisiin, katsovat tulevaisuuteen ja tuottavat Lapin matkailun uudelleen ajattelua. Tällä hetkellä käynnissä on muun muassa Lapin yliopiston taiteiden tiedekunnan johtama Taideperustaisia palveluja matkailuun -hanke, jossa Lapin taiteilijaseura on osatoteuttaja. Yhteistyökumppaneita ovat lappilaiset taidegalleriat, kuten Reidar Särestöniemi taidemuseo ja Galleria Kakslauttanen.

Viimeaikaiset ikävät uutiset, kuten Kakslauttasen tuomion saanut ympäristörikos, on herättänyt Lapin taiteilijoiden parissa keskustelun taiteen ja matkailualan yhteistyön etiikasta. Taiteilijan työnkuvaan kuuluu tietty ehdottomuus ja tinkimättömyys sekä oman sydämen äänen seuraaminen. Siksi osa taiteilijoista ei halua tai pysty tekemään yhteistyötä matkailualan kanssa, jos yritystoimintaan sisältyy harmaita alueita tai suoranaisia rikoksia, kuten luonnon turmelua.

Mutta mihin ja miten taiteella voi vaikuttaa? Taiteen ytimessä on muun muassa elämysten ja transformatiivisten kokemusten tuottaminen. TaPaMa-hankkeessa pyrimmekin matkailupalveluiden perinjuurisen uudistamiseen siten, että matkailukokemukset olisivat merkityksellisiä ja havahduttaisivat kohti pohjoisen luonnon haurauden ymmärtämistä ja entistä kestävämpää elämäntapaa. Toisaalta kuvataiteen alaan kuuluu myös mielikuvien luominen. Taiteilijoilla on oma tehtävä ja vastuu siinä, millaisen kuvan välitämme arktisesta alueesta matkailijoille. Matkailukeskusten gallerioilla on puolestaan olennainen tehtävä välittää taideperustaiset palvelut ja kuvataiteen teokset matkailijoiden nähtäväksi ja koettavaksi. Siksi haluamme taiteilijoina, taidealan kehittäjinä ja TaPaMa-hankkeen toteuttajina jatkaa yhteistyötä matkailualan kanssa kohti vastuullista ja kestävää toimintaa.

Julkaistu Lapin Kansassa 11.2.2021

Mitä kuuluu käsityömatkailun kehittämiseen?

Maria Huhmarniemi, Piia Kilpimaa, Outi Kugapi & Laura Laivamaa

Julkaistu Lapin Kansassa 13.5.2020

Vallitseva koronapandemia on luonut epävarmuutta matkailualaan ja haastanut kehittämistyötä. Osaltaan se on kuitenkin myös edistänyt uusien, kestävämpien palveluiden, kuten käsityö- ja taideperustaisten matkailupalvelujen innovointia ja tuottamista odottamaan matkailuvirtojen uudelleenavautumista. Havaintojemme perusteella paikalliset käsityöt ja käsityömatkailupalvelut kiinnostavat esimerkiksi pohjoismaisia lähialueen matkailijoita ja lähimatkailun odotetaankin kasvavan koronarajoitusten höllennyttyä.

Käsityömatkailu tarjoaa toimintaa kaikille aisteille. Yksinkertaisimmillaan se tarkoittaa matkamuistojen ostamista, mutta sen lisäksi myös mahdollisuuksia osallistua esimerkiksi käsityömessuille, erilaisiin näyttelyihin sekä työpajoihin. Työpajat voivat olla hyvin erilaisia: kahdenvälisestä matkailijan ja käsityöläisten kohtaamisesta useiden päivien kursseihin. Parhaimmillaan työpajat painottavat paikallisuutta sekä palveluiden sosiaalista ja kulttuurista kestävyyttä: työpajat kertovat aidosta kulttuuristamme ja tuovat tuloa paikallisille.

Työpajojen suunnittelu, ohjaaminen ja markkinointi edellyttää erityisosaamista. Koulutus ja pilotointi edesauttavat käsityöläisiä ja taiteilijoita kehittämään palveluita, jotka ovat saatavilla ympäri vuoden ja kiinnostavat erityisesti kesämatkailijoita. Tuotteita on hyvä myös testata ennen niiden viemistä matkailumarkkinoille. Tätä edesauttaakseen Lapista käsin ja Taideperustaisia palveluja matkailuun -hankkeet suunnittelivat yhdessä viikon kestoisen pilotin Arctic Design Week -tapahtuman ajaksi. Tuolloin tarkoituksenamme oli kokeilla työpajoja matkailijoille useiden käsityöläisten ja taiteilijoiden voimin. Valitettavasti pilotti jouduttiin perumaan juuri ennen sen toteutusta koronapandemian takia. Emme kuitenkaan ole luopuneet aikeesta vaan etsimme koko ajan uusia mahdollisuuksia pilotin toteuttamiseen.

Työpajojen kehittämiseen ja pilotointiin liittyy siis paljon yllättäviäkin haasteita. Oman lisähaasteensa työpajojen toteuttamiseen tuovat myös tilat, sillä valitettavan usein käsityöläisiltä ja taiteilijoilta puuttuvat sellaiset tilat, joissa työpajoja voisi tarjota matkailijoille, vaikka innostusta työpajojen pitämiseen olisikin. Tarve on ilmeinen erityisesti Lapin kaupungeissa: kylissä käsityöpalvelut voivat limittyä luontevasti maaseutumatkailun ympäristöihin. Monet käsityöläisistä valmistavat tuotteitaan pienissä työhuoneissa kaupungin lähiöissä, mikä ei mahdollista työpajojen myyntiä isoille ryhmille eikä yksittäisten matkailijoiden piipahtamisia. Olisiko siis mahdollista rakentaa verkostoa matkailuyritysten, käsityöläisten ja taiteilijoiden välille, jotta matkailijoille saataisiin uusia, houkuttelevia palveluita tarjolle koronatilanteen lauettua? Tällaisten palveluiden avulla voisimme lisätä viipymää, houkutella lähimatkailijoita luoksemme ja ennen kaikkea erottua muista alueista tarjoamalla enemmän kulttuuriin pohjautuvia palveluita.

Kirjoittajat työskentelevät Lapin yliopiston koordinoimissa hankkeissa: Lapista käsin (ESR) ja Taideperustaisia palveluja Lappiin (EAKR).

KUVA: Saana Lapinkangas Lapinkettu-yrityksestä demonstroi käsityömatkailupalvelua. Kuva Outi Kugapi 2020.

Kirja luontokuvasta soveltavana taiteena

Olemme julkaisseet kirjan, joka käsittelee luontokuvauksen ja soveltavan kuvataiteen uusia tuulia. Kirjassa tarkastelemme luontokuvausta ja taidetta aluekehittämisen, kulttuurisen identiteetin ja paikallisen talouden näkökulmista.

Soveltavan taiteen taustat liittyvät sekä nykytaiteeseen että luovaan talouteen, joiden usein odotetaan kukoistavan vain kaupungeissa. Keskuksissa luovien alojen yritysten määrä lisääntyy ja yrittäjät ja taiteilijat tukevat toisiaan, muita elinkeinoja ja yleistä elinvoimaisuutta. Lapin yliopiston kehittämistutkimuksessa on kuitenkin noussut esiin, että luovien alojen innovatiiviset toimintatavat ovat mahdollisia myös maaseudulla ja tunturikylissä.

Pohjoisen ja arktisen alueen hyvinvointi nousee osaamisesta ja luovasta pääomasta. Tarvitaan koulutusinvestointeja ja eri alojen työpaikkoja, jotta nuoret voivat pysyä Lapissa. Luovilla aloilla tämä edellyttää uusia sisältöjä, toimintatapoja ja malleja taiteilijoiden ja muotoilijoiden koulutukseen, jotta heillä on tahtoa ja taitoja työskennellä yrittäjinä ja palveluiden tuottajina Lapissa. Tässä kirjassa on inspiroivia esimerkkejä palveluihin, jotka liittyvät patikointiin, tähti- ja revontulikuvaukseen ja virtuaalisiin luontokokemuksiin.

Kirjan ovat toimittaneet Timo Jokela, Maria Huhmarniemi ja Jaana Paasovaara. Kirja perustuu Kuusamossa toteutettuun Soveltavan kuvataiteen ja luontokuvauksen maisteriohjelmahankkeeseen. Kirjoittajia ovat Lapin yliopiston asiantuntijat, vierailleet opettajat ja nyt jo valmistuneet taiteilijat ja luontokuvaajat. He ovat asiantuntijoita ja käytännön toimijoita, jotka voivat osaamisellaan vastata Pohjois-Suomen nykyisiin ja tulevaisuuden tarpeisiin.

Kirja löytyy täältä: https://lauda.ulapland.fi/handle/10024/64216

Luonto ja luova talous poh­joi­ses­sa – Lapin Kansan podcast

DESIGN IN NORTH -podcast sarjassa keskustellaan pohjoisesta ja luovasta taloudesta taiteen  ja  muotoilun  otteella. Kolme  maakunnan ihmistä kerrallaan kokoontuu keskustelemaan jaksoittain vaihtuvista teemoista.20  minuutin  pituiset  jaksot  ilmestyvät  kahden  viikon  välein. Asenne  on  kehittävä, mahdollisuuksia näkeväja tulevaisuutta tavoitteleva. Puhujina kanssani on yrittäjä Minna Rimpiläinen ja maakuntajohtaja Mika Riipi.

Kuuntele täältä!

Taide- ja kulttuurimatkailun kehittämistä Rovaniemellä

Tänään pääsin puhumaan yhdestä lempiaiheistani (joita on kuitenkin monia!). Pidin esitelmän kansainvälisessä Kehittämistutkimuksen seminaarissa. Oma tutkimuksenihan sijoittuu aluekehityksen, kestävän kehityksen, taiteen ja taidekasvatuksen tehtäviin. Tänään puhuin matkailun haasteista. Esimerkiksi Rovaniemellä matkailu on hyvin sesonkikeskeistä, mikä hankaloittaa alan kestävää perustaa ja kasvua. Työpaikkoja syntyy vain sesonkiin, mikä on ongelmallista ainakin niille, jotka haluavat asua ja tehdä töitä Lapissa. En usko, että joulupukki-brändi ratkaisee tätä ongelmaa. Ympärivuotinen matkailu, je etenki elävä kesäkaupunki, nojaa paikalliseen kulttuuriin ja taiteeseen. Visioin myös suuntia taide- ja käsityöperustaisiin matkailuaktiviteetteihin. Esitelmäni perustui Outi Kugapin ja Laura Laivamaan kanssa kirjoittamaani artikkeliin.

Tässä kuvassa on palasia esityksestäni: teoskuvia Uppi Kärin Joulumaan porot, Mikko Virkkulan ja Susanna Sivonen Bella-poro, Mari Parpalan ja Emilia Laatikaisen Toiveiden kaarnalaiva, Antti Stöckellin Puulusikkaprojekti ja Juho Hiilivirran yhteisötaideprojekti lumikenkäjäljistä. – näiden kautta avasin sekä kulttuurisen kestävän kehityksen haasteita että tulevaisuuden suuntia. Melanie Sarantou ja Tiina Seppälä emmännöivät sessiota, jossa käsittelimme taideperustaisia menetelmiä, osallistavaa tutkimusta ja kolonialisaation purkamista.

Taide- ja käsityömatkailun kehittämistä

Työni Lapin yliopistossa sisältää taide- ja käsityömatkailun tutkimuksellista kehittämistä. Käytännössä se tarkoittaa suunnittelun, pilotoinnin, reflektoinnin ja uudelleen suunnittelun työsyklejä toimintatutkimuksen periaatteiden mukaisesti. Tässä Lapista käsin hankkeen blogitekstissä kerron, miten tutkimus limittyy kehittämiseen.

Linkki

Kansallispuku puhuttaa

Kulttuurinen omiminen on teema, josta puhun joka vuonna Lapin yliopiston taiteiden tiedekunnan kansainvälisille opiskelijoille ”Art in the North” kurssilla. Sen takia pyrin seuraamaan keskusteluja paitsi saamelaiskäsityöstä myös revitalisaatiosta ja muista vastaavista teemoista. Duodjin ajatellaan sisältävän konkreettisen käsityön ja muotoilun lisäksi myös saamelaisen ajattelu- ja arvomaailman: perinne sisältää kulttuurista koodistoa, jota ulkopuolisen on lähes mahdoton hahmottaa, mutta syytä on silti yrittää. Tässä tekstissä pohdin laajemminkin kansallispukujen nykykäyttöä.

Linkki Lapista käsin -hankkeen blogissa julkaistuun tekstiin.

Katariina Angeria, Suoni-performanssi. Kuva Amanda Hakoköngäs, 2017

Taiteesta mallia luovan matkailun palvelujen kehittämiseen

Esittelen tässä Lapista käsin -hankkeen blogissa Antti Stöckellin Puulusikka-teoskokonaisuuden ja pohdin, voisiko tällaisesta työtavasta johtaa elämyksellisen ohjelmapalvelun käsityö- ja luontomatkailuun. Mistä jos eräopas tai käsityöläinen veisi pienen ryhmän matkailijoita metsään tekemään puulusikoita ja keskustelisi heidän kanssaan perinteistä, käsitöiden tekemisestä tai yleensä suomalaisesta tai lappilaisesta kulttuurista.

Linkki blogitekstiin

Kuva: Antti Stöckell. Antti on julkaissut puulusikkaprojektinsa kuvauksen englanniksi kirjassa Relate North: Practising Place, Heritage, Art & Design for Creative Communities. Lapin yliopistokustannus julkaisi kirjan vuoden 2018 lopussa.