Julkaistu

Poliittinen Kirjotut kannat -taideprojekti

Kirjotut kannat / Embroidered Stances taideprojektissa tuomme peittokirjantaperinteen nykykontekstiin ja ilmaisemme kirjonnan keinoin henkilökohtaisia ja poliittisia sisältöjä. Kirjomme käsinvärjätyllä villalangalla mustalle villakankaalle. Työryhmään kuuluu 12 henkilöä taustaltaan taiteilijoita, muotoilijoita, käsityöläisiä, taiteilija-aktivisteja ja taiteilija-tutkijoita. Teemme yhdessä villalangan värjäystä, kirjontapiirejä, ryhmänäyttelyn ja tutkimusartikkeleita. Voit seurata projektia instagramissa tilillä @embroideredstances

Esitän ensimmäisen peittokirjantani Lapin yliopiston taiteiden tiedekunnan henkilökunnan ryhmänäyttelyssä Juuret/Roots. Teokseni kuvaa puun juuria ja käsityöperinneteen taitamista juurtuneisuuden kokemuksen pilarina. Työn taustalla on kokemus alueellisen perinteen sekä käsityön arvosta.

Julkaistu

Vaelluskalat

Tänä kesänä on paljon tapahtumia Rovaniemen kotiseutumuseolla. Toivottavasti Vaelluskalat on vielä pystyssä! Pajuveistokset on tarkoitettu muutaman vuoden iloksi.

Vaelluskalat-pajuveistoskokonaisuus Rovaniemen kotiseutumuseolla kuvaa lohta ja sen katoa. Veistosparin toinen osa on lohen silhuetti ja toinen tyhjä tila, jossa lohen ääriviiva piirtyy virtaavaan Kemijokeen. Vaelluskalat-teoksen tekijöitä oli ryhmä Lapin yliopiston tiedekunnan opiskelijoita Maria Huhmarniemen ohjauksessa. Lisäksi ryhmä kuvataidekasvatuksen opiskelijoita teki aaltoja Suvi Aution ohjauksessa.

Vaelluskalat-teos toteutui Arcta Fast -hankkeen koulutuspilottina siten, että pajuveistokseen liittyy oppilaitosten yhteistyötä ja tapahtumien kehittämistä. Lapin yliopiston, Lapin ammattikorkeakoulun ja Ammattiopisto Lappian opiskelijat ovat tuottaneet Rovaniemen kotiseutumuseolle taidenäyttelyn teemalla Jotain vanhaa, jotain uutta, jotain digitaalista. Rovaniemen kotiseutumuseon rakennuksiin ja pihapiiriin on koottu monimuotoinen nykytaiteen kattaus. Teokset keskustelevat museon esineiden ja rakennusten kanssa.

Arcta Fast -hanke on luovien alojen koulutuksen kehittämishanke. Lapin yliopisto, Lapin ammattikorkeakoulu ja Ammattiopisto Lappia tekevät yhdessä koulutuskokonaisuutta, joka antaa valmiuksia yhteisiin tapahtumaprojekteihin.

Vaelluskalojen tekijät:

Lohen silhuetti: Anniina Jokitalo, Qiao Liang, Kirstin Mackinnon, Johan Steinmetz, Marie-Luise Weier,

Lohen tyhjä tila: Tiina Raaterova, Ismo Vuorela, Annika Tolvanen

Kuvat: Maria Huhmarniemi

Julkaistu

Huolletaan ja kunnostetaan harvoja vanhoja taloja

Rovaniemellä monien sodasta säästyneidenkin talojen on annettu myöhemmin rapistua purkukuntoon. Vihreä valtuustoryhmää esittää suunnitelmallisuutta talojen kunnostukseen.

Joitakin vanhoja rakennuksia Rovaniemeltä siis löytyy. Esimerkiksi Kulttuuritalo Korundi on alun perin 1930-luvulla rakennettu postiautovarikko. Juhani Pallasmaa, jonka erityisosaamista on historian läsnäolon kunnioittaminen ja esiin nostaminen nykyrakennuksissa, on suunnitellut sen museokäyttöön. Tämä on hieno rakennus, joka palvelee upeasti kaupunkilaisia ja matkailijoita.

Alaruokasen talo Valtakadulla on 1860-luvulta. Se on peräpohjalainen talonpoikaisrakennus, jota käytetään juhla- ja kokoustilana. Osoitteessa Poromiehentie 7 on Ratamestarinpuisto ja niin sanottu vaaleanpunainen talo. Se on vuonna 1910 rakennettu rautatieläisten talo. Entisen junaradan asemarakennus on osoitteessa Poromiehentie 1 tyhjillään. Taloa melkein vastapäätä on Asemapäällikön talo, jossa toimii Päiväkoti Asemapäällikkö.

Muita vanhoja rakennuksia keskustassa ovat esimerkiksi Marttiinin Wanha tehdas, Lauri Tuotteiden talo, jossa myydään paikallisia käsitöitä. Lähteentien pirtti, vanha lastensairaala ja kulkutautisairaala sijaitsevat Kemijoen Ounasvaaran puolella. Kulkutautisairaala seisoo tällä hetkellä tyhjillään rautatiesillan vieressä Kemijoen rannalla. Nämä rakennukset sitovat kaupunkikuvan historiaansa.

Historian läsnäolon voi kokea myös nuoremman rakennuskannan äärellä, esimerkiksi Ferdinand Salokankaan arkkitehtuuria ihaillessa. Salokankaan suunnittelemat talot ovat tunnistettavissa muun muassa parvekekaiteiden koristelluista muodoista, ikkunaluukuista tai vapaamuotoisista ikkunoista. Parvekkeissa ja portaissa on hyvin koristeellisia kaiteita. Ikkunaluukut ovat värikkäitä ja reikäkuvioituja.

Jälleenrakennusaikana rakennettiin myös Rovaniemen linja-autoasema suunnittelukilpailun pohjalta vuonna 1959. Arkkitehdit Niilo Pulkka, Pekka Rajala ja Kaarlo Leppänen suunnittelivat kokonaisuuden, joka käsitti aseman ja rahtitilat. Asemarakennuksen rakennustaiteellisena ideana oli kattorakenteiden ja sisääntulokatoksen tunturin muoto. Alvar Aalto sovelsi tätä samaa tunturiteemaa Lappia-talossa vuonna 1976.

Valtuustoaloitteen valmisteli Miikka Keränen, vihreät

Julkaistu

Valtuustoaloite puiden lisäämisestä Rovaniemen kaupunkikeskustan alueella

Valmistelin valtuustoaloitteen puuston lisäämiseksi puistoihin. Kaupunkiympäristön viihtyisyyttä voi parantaa lisäämällä teiden varsille ja puistoihin puita. Ne myös vaimentavat liikenteen melua ja sitovat ilmansaasteita sekä viilentävät kuumina kesinä. Kaupunkiluonnolla kuten puilla on myös merkitys luonnon monimuotoisuuden kannalta.

Rovaniemen keskusta tiivistyy rakentamisen seurauksena, ja samalla osa viheralueista uhkaa kutistua. Jo tätä ennenkin Rovaniemeä on toisinaan tituleerattu “kivikyläksi” keskustan puiden ja viheralueiden vähäisyyden vuoksi.Jouluista tunnelmaa haetaan kaupunkiin talvisin tuomalla pieniä kuusia kävelykadulle. Kasvavat puut toisivat kuitenkin kadulle viihtyisyyttä kaikkina vuodenaikoina. Ympärivuotisten kuusien lisääminen sopii hyvin myös joulukaupungin imagoon. Kuuset Rovaniemen kaupunkipuistoissa ja niiden valaisu talvella toisivat Rovaniemelle aitoa joulukaupungin tunnelmaa. Kaupunkipuuna kuusi on kuitenkin arka kuivuudelle ja ympäristön muutoksille, joten kuusten paikkoja on etsittävä huolella. Samalla on kartoitettava paikat, joissa kunnallistekniikka ei estä istutuksia.

Tämän valtuustoaloitteen allekirjoittaneet ehdottavat, että Rovaniemen keskustan alueelle ja kaupunkipuistoihin lisätään puita kaupungin viihtyisyyden lisäämiseksi.

Julkaistu

Ruokapalveluihin liittyvä valtuustoaloite

Olen valmistellut vihreän valtuustoryhmän kanssa ruokapalveluihin liittyvän valtuustoaloitteen. Aloite jätetään maanantain kokouksessa.

Rovaniemen kaupunkistrategiassa 2030 on linjattu, että edistämme terveellisiä elintapoja ja kavennamme hyvinvointi- ja terveyseroja: painotamme ruokapalvelujen toiminnassa terveellistä ruokavaliota ravitsemussuosituksia noudattamalla. Lasten ja nuorten ruokalistauudistus toteutetaan vuonna 2022.

Ainoastaan 14 prosentilla suomalaisista leikki-ikäisistä ruokavalion ravitsemuksellinen laatu on hyvä. Lisäksi ainoastaan yksi prosentti lapsista syö ravitsemussuositusten mukaisen määrän eli viisi annosta kasviksia, hedelmiä ja marjoja päivässä.

Aloitteessa ehdotetaan kasvisten ja kotimaisen järvikalan osuuden lisäämistä kouluruuassa useilla keinoilla, kuten korvaamalla lihaa kasvipohjaisilla valmisteilla ja proteiinin lähteillä erilaisissa ruuissa, lisäämällä kasvisruokapäiviä, korvaamalla ainakin osa tonnikalasta järvikalalla kouluruoassa sekä tarjoamalla kasvisruoka linjaston alussa.

Vihreä varavaltuutettu, kotitalousopettaja Maija Haase, kertoo:

– Monille kouluateria on päivän ainoa lämmin ateria. Kouluruokailulla on myös merkittävä kasvatuksellinen rooli, sillä sen avulla opitaan maistamaan uusia ruoka-aineita ja ruokalajeja. Kasvisruokaa suosiva kouluruokailu auttaa siirtymistä ympäristön ja ilmaston kannalta kestävämpään ruokakulttuuriin. Kaupungin ruokapalvelu voi lisätä myönteistä suhtautumista kasvisruokaan kouluttamalla henkilöstöä ja reseptiikkaa parantamalla.

Kotimainen järvikala on tunnistettu osaksi hyvää ruokavaliota. Kotimaisen järvikalan sijaan Rovaniemen kouluruoassa on tarjolla tonnikalaa, koska järvikalaa ei ole valmisteina saatavilla suurkeittiön tarpeisiin. Kotimaisen järvikalan käyttöä voidaan kuitenkin lisätä vaiheittain. Kysyntä voi myös synnyttää uutta tarjontaa suurkeittiölle.

Kuvat minun kasvimaalta ja pikkuruisesta kasvihuoneesta, jossa kasvaa muutamia taimia. Tämän kasvimaan hyvinvointivaikutus on minulle enemmän touhuamisessa kuin sadossa. Sokerihernettä ja kesäporkkanoita toivon saavani lapsille napsittavaksi.

Julkaistu

Kaivos- ja matkailuala törmää Lapissa

Järjestimme paneelikeskustelun kaivos- ja matkailualasta Lapissa. Aiheena oli perata riskejä ja konflikteja, joita kaivosteollisuuden lisääntymiseen liittyy. Paneelin osallistujien puheenvuoroista kuului syvä huoli ja turhautuminen, kun kertasimme kaivosten sallittuja päästöjä vesistöihin sekä lorahtamisten ja pölläyksien uhkia. Asiantuntijat edustivat ympäristönsuojelua, matkailuteollisuutta ja poroelinkeinoa. Toimin paneelin kokoajana ja puheenjohtajana.

Ylläs vetää matkailijoita brändillään, joka perustuu maailman puhtaimpaan ilmaan. Samalla Lapin matkailuala työllistää moninkertaisesti kaivosteollisuuteen verrattuna ja tuo verotuloja, jotka vertautuvat kansantaloudessa vientiin ulkomaalaisten matkailijoiden osalta. Pallas-Yllästunturin kansallispuiston välittömään läheisyyteen suunnitellaan Hannukaisen kaivosta, joka olisi Euroopan suurin avolouhosrautakaivos. Kolarin kunnanvaltuuston puheenjohtaja Mikko Lipponen toi esiin, että hanke uhkaa paitsi luontoa myös matkailubrändiä ja elinkeinoa, joka on tuonut merkittävää vaurautta ja hyvinvointia alueelle.

Niina Helistö oli kutsuttu paneeliin Rajat Lapin kaivoksille -yhdistyksestä. Hän kertoi päästöihin liittyvistä huolista ja päästöjen valvonnan puutteellisuudesta. Huoli ulottuu luonnosta kemijokivartisten terveyteen. Kemijokeen uhkaa päätyä useiden kaivosten päästöt. Esimerkiksi Ranualle suunnitellaan Suhangon kaivosta, jonka rakennustyöt on tarkoitus aloittaa jo vuonna 2023. Kaivosta suunnitellaan Ranualle ja haittoja Tervolaan: kaivosvedet voivat pilata joen virkistyskäytön ja pohjavedet. Ympäristöjärjestöt ja Tervolan kunta ovat peränneet vesien suljettua kiertoa Suhankoon. On selvää, ettei merkittäviä päästöjä aiheuttavaa purkuputkea tulisi edes suunnitella kaivosyrityksessä, joka markkinoi itseään vastuulliseksi.

Paliskuntain yhdistyksen maankäytön erityisasiantuntija Sanna Hast tähdensi, että Lapissa ei ole niin sanottuja tyhjiä alueita. Ihmiset ovat kiinnittyneitä luonnonympäristöön, joka toimii monien elinkeinojen perustana. Käytännössä maankäytön yhteensovittaminen on mahdotonta, jos yksi elinkeino poissulkee toisen. Nyt kaivostoiminta on ajamassa monen muun elinkeinon ja asukkaiden hyvän elinympäristön yli. Näin syntyy ympäristökonflikteja.

Tiukkoihin kysymyksiin oli vastaamassa vihreiden kansanedustaja Jenni Pitko Oulusta. Hän kertoi, että vaikka kaivoslakiluonnos on pettymys kotikonnuistaan ja mökkijärvistään huolissaan oleville ihmisille, on se kuitenkin parannus entiseen lakiin. Malminetsinnän ehtoja tiukennetaan valtion suojelualueilla. Vihreät on vaatinut kaivoslain valmistelussa parannuksia ympäristön, paikallisten ihmisen, elinkeinojen ja saamelaisten oikeuksiin. Kaivoslakiluonnos näyttää kuitenkin kompromissilta, kun se on tehty työ- ja elinkeinoministeriössä, jota johtaa keskustalainen ministeri Mika Lintilä.

Tulossa oleva kaivosvero on tärkeä linjanmuutos Suomessa. Paneelissa puhuimme sen kohdentumisesta. Jenni Pitko kertoi kannattavansa kaivosveron tilitystä valtiolle, jotta ennakoidut verotulot eivät romuta kuntapäättäjien vastuullista päätöksentekoa, joka huomioi sekä ympäristön että alueen asukkaat ja muut toimijat. Verotuksen kohdentumisesta ei ole vielä päätetty.

Uusi laki antaa kunnille paremmat mahdollisuudet torjua kaivoksia kaavoituksella esimerkiksi silloin, kun kaivokset heikentävät kunnan muiden elinkeinojen toimintaedellyksiä. Täällä Lapissa kuitenkin tiedämme, että valtapuolueiden kuntapäättäjät ovat kaivosmyönteisiä. Lappilaiset, joiden perinteiset elinkeinot liittyvät luonnonvaroihin, eivät riittävästi tunnista luonnonsuojelun tarvetta tai kaivosten riskejä. Virastot, jotka lupahakemuksia käsittelevät, kärsivät resurssien puutteesta. Lupahakemusten virheiden osoittaminen onkin jäänyt suurelta osin kansalaisjärjestöjen tehtäväksi. Esimerkiksi Ylläksellä matkailuyrittäjät ovat rahoittaneet selvityksiä ja lausuntoja tietopohjan vahvistamiseksi. Suomen Luonnonsuojeluliiton Lapin piiristä Saara Laivamaa kysyi eikö valtion tulisi rahoittaa enemmän ympäristöjärjestöjä, joiden tehtäväksi kaivossuunnitelmien ongelmien osoittaminen on kaatunut.

Uusi kaivoslaki jää heikoksi, sillä etenkään keskustan ja kokoomuksen riveistä ei löydy riittävästi tahtoa puolustaa asukkaita, paikallisia elinkeinoja ja ympäristöä ylikansalliselta kaivostoiminnalta.

Kuntapolitiikassa myös vasemmisto uskoo edelleen kaivosalan työpaikkoihin. Tämä on pitkälti katteetonta, sillä nykyaikaiset kaivokset ovat hyvin automatisoituja ja työvoiman tarve on vähäinen verrattuna moniin muihin elinkeinoihin.

Kaivoslakiluonnos on pettymys ympäristöjärjestöille ja monille vihreiden kuntapolitiikoille maakunnissa. Työ kuitenkin jatkuu sekä kunnissa että hallituksessa.

Kiitos paneelin osallistujat Jenni Pitko, Mikko Lipponen, Sanna Hast ja Niina Helistö.

Julkaistu

Valmistelen kaivospaneelia

Ylellä on juttua metalleista ja mineraaleista, ilmastokriisistä ja porolaitumista. Me keskustellaan näistä aheista lisää sunnuntaina paneelissa täällä Rovaniemellä klo 14. Mukana on luonnonsuojelun, paliskuntain yhdistyksen ja kuntapolitiikan näkökulma sekä kansanedustaja Jenni Pitko. Ylen jutussa todetaan, että ilmastonmuutoksen estäminen haastaa luonnonsuojelua. Ilmastonmuutoksen estäminen on välttämätöntä, mutta miten torjua päästöttömän teknologian aiheuttamat haitat luonnolle?Jutussa tuodaan esiin, että paljon on tehtävissä:

🌱

jo olemassa olevista kaivoksista voidaan saada enemmän irti.

🌱

Kaivostoimintaa voidaan saada ympäristöystävällisemmäksi sähköistyksen, automatisoinnin ja robotisoinnin avulla.

🌱

Louhintaa voidaan vähentää selvästi kierrättämällä jo olemassa olevaa materiaalia.

🌱

kierrätystä tekeville pienyrityksille tulee antaa tukia, kaivosyhtiyhtiöden alennukset sähkömaksuista ja veroedut on kyseenalaisia. Artikkeli perustuu Ruotsin Lappiin. Ympäristöjärjestö Greenpeacen kampanjapäällikkö Carl Schlyter mukaan mineraalien kaivamisesta ei peritä lainkaan veroja, ja kaivosyhtiöt saavat lisäksi suuret alennukset sähkömaksuista. https://yle.fi/uutiset/3-12483571

Julkaistu

Arctic Design Week tukee vihreää siirtymää

Rovaniemi mieltää itsensä arktiseksi pääkaupungiksi ja brändäytyy koulutus-, kokous- ja tutkimuskeskukseksi sekä arktisen muotoilun pääkaupungiksi. Maailman pohjoisin muotoiluviikko, Arctic Design Week, on tämän muotoilupääkaupungin ydin. Tapahtuma on vuosien varrella kasvanut ja hakenut muotoaan. Muotoiluviikko nostaa esiin muotolun keinoja ja ilmiöitä, jotka edesauttavat arktista aluetta menestymään kestävästi.

Rovaniemen kaupunki tuki Arctic Design Week -tapahtumaa 60 000 eurolla vuonna 2022. Tapahtumalle on myönnetty vastaavaa rahoitusta myös aikaisempina vuosina. Rovaniemen kaupungin elinvoimalautakunta päätti kokouksessaan 31. toukokuuta puolittaa tuen ensi vuodelle 30 000 euroon ja lopettaa tuen kokonaan sen jälkeen. Vihreiden edustaja elinvoimalautakunnassa, Sanna Konola, äänesti esitystä vastaan ja jätti päätöksestä eriävän mielipiteen.

Kaupungin vuotuinen tuki on edellytys Arctic Design Week -tapahtuman jatkolle. Sponsoreita ja muita rahoituksia olisi erittäin vaikea hakea ilman kaupungin rahoitusta. Tämä päätös hidastaa Rovaniemen alueen ja yritysten vihreää siirtymää ja heijastuu negatiivisesti myös Lapin yliopiston taiteiden tiedekuntaan. Arctic Design Week on ollut keskeinen foorumi sille, että muotoilualojen osaamista on esitelty Rovaniemellä tukien valmistuvien muotoilijoiden osaamisen jäämistä alueelle.

Julkaistu

Hyvää Unescon taidekasvatusviikkoa

Tällä viikolla Rovaniemen kulttuuripalvelut hellivät kaupunkilaisia koko perheen sirkusesityksellä Sirkumöbile. Sirkustaitelijat Rauli Katajavuori ja Miika Nuutinen viihdyttävät kylillä, kouluilla, palvelukodeissa ja lähiöissä. Helatorstaina ulkoilmaesitys törmäytti kaupunkilaisia sirkustaiteeseen ja samalla toisiinsa, kun perheet kokoontuivat ulkoilmaesityksiin. Arjen ympäristöihin tuotetut esitykset tuovat hienolla tavalla taiteen ja kulttuurin helposti saavutettavaksi: tästä kiitos kaupungille ja taiteilijoille!

Nyt vietetään Unescon kansainvälistä taidekasvatusviikkoa: taidekasvatusta tehdään ja siitä puhutaan. Minä osallistuin keskusteluun toivon ja toimijuuden vahvistamisesta Helsingissä seminaarissa ”Taidekasvatus, tulevaisuus ja (epä)toivo?”. Seminaari käsitteli toivon pedagogiikaa taidekasvatuksessa nykyajan epävarmassa maailmassa. Pohdimme lasten ja nuorten yhteiskunnallisen osallisuuden vahvistamista ja toimijuutta tällä aikakaudellamme, jota ympäristökriisit, sota Euroopassa ja nuorten mielenterveysongelmat leimaavat.

Taidekasvatuksen tutkijat kuvailivat, että taidekasvatuksen kohtaamiset ja menetelmät voivat herättää toivon kipinän, jota voi edelleen vaalia lasten ja nuorten osallisuutta tukien. Toivon vastakohta on yhteiskunnallinen lamaannus.

Unescon taidekasvatusviikko edistää taiteen keinoin syntyvää tunnetta sosiaalisesta yhteenkuuluvuudesta. Taidepalvelujen ei tule olla rakenteiltaan elitistisiä. Päinvastoin, taiteen ja taidekasvatuksen tulee torjua yhteiskunnan jakautumista ja tukea kaikkien sosiaalista ja kulttuurista pääomaa. Koulussa kuvataiteen tuntikehykset ovat kuitenkin liian pieniä eikä teatteri-, tanssi- ja sirkustaide kuulu koulujen oppiaineisiin. Samalla lapset ja nuoret kuormittuvat ja uupuvat nykykouluissa. Suomessa taidekasvatusala vaatiikin taiteelle vahvempaa paikkaa peruskouluissa ja lukioissa. Taidekasvattajilla on ammattitaitoa tukea lasten ja nuorten kasvua ehjinä ja toimintakykyisinä.

Rovaniemen taidekasvatusalan tuottajat ja tekijät ovat osaavia. Sekä kaupungin tuottama taiteen perusopetus että useat yhdistykset tarjoavat taideharrastuksia lapsille ja nuorille. Myös kerhotoimintaa toteutetaan koulupäivien yhteydessä. Samalla tiedämme, että rovaniemeläisilläkin nuorilla on sosiaalisia ongelmia ja ahdistuneisuutta, eivätkä harrastukset tavoita heikoimmassa asemassa olevia. Etsivän nuorisotyön, sosiaalityön ja taidekasvatusalan yhteistyötä ja resursseja tarvitaan.

Unescon taidekasvatusviikon kunniaksi toivon, että taiteen ja toivon kipinät saisivat herätä ja kasvaa mahdollisimman monissa ja että kipinät kasvaisivat osallisuutta ja merkityksellisyyttä vahvistaen.

Julkaistu

Lisää biokaasua

Porisimme biokaasusta ja maatalouden vihreästä siirtymästä. Esiin nousi muun muassa pohdinta siitä, tulisiko peltoja metsittää vai käyttää biokaasun polttoaineen viljelyyn. Vijelijät kertoivat, että biookaasulaitokset parantavat maatalouden kannattavuutta.

Tervolaan tehdään nyt Suomen pohjoisin biokaasulaitos. Se tulee maatilalle ja parantaa maatalouden kannattavuutta sekä irtautumista fossiilisista. Vihreä siirtymä koskee kaikkia aloja!

Keskustelu oli osa Lapin Vihreän viikon ohjelmaa teemalla Lapin vihreä siirtymä – Tehemä yhessä!

Toimin keskustelun järjestäjänä ja puheenjohtajana. Keskustelussa olivat mukana:

Hanna-Leena Pesonen, Lapin liitto

Hanna-Leena Pesonen vastaa Lapin vihreän siirtymän kehittämisestä, koordinoinnista ja seurannasta, maakunnan aluekehityksen ennakoinnista ja tilastoinnista sekä biotalouteen liittyvistä kehittämistehtävistä.

Petri Leinonen, Elomestari Oy

Petri Leinonen on Lapin vihreiden aktiivi. Hän on osallistunut Vihreiden maatalousohjelman laatimiseen ja toiminut Vihreiden maatalous- ja eläinpoliittisessa työryhmässä. Leinonen on viljelijä ja yrittäjä, jonka Elomestari Oy tuottaa tuotantopanoksia erityisesti luonnonmukaisen viljelyn tarpeisiin.

Ville Seppälä, Viite

Ville Seppälä on Viitteen eli Tieteen ja teknologian vihreiden puheenjohtaja. Hän toimii myös vihreiden ilmasto- ja energiatyöryhmän toisena puheenjohtajana, ja onkin politiikassa kiinnostunut etenkin ilmastonmuutoksen torjuntaan liittyvistä teemoista ja keinoista.

Janne Jurva

Janne Jurva Tervolassa rakentaa Suomen pohjoisimman biokaasulaitoksen maatilalleen.

Keskustelun tallenne on tässä linkissä:

https://fb.watch/f2MXWSZwFL/