Aka­tee­mis­ta arkea

Lapin Kansan Akateemista arkea -juttusarjassa Lapin yliopistossa työskentelevät kertovat työstään ja arjestaan jatkamalla toimituksen antamia lauseenaloituksia. Lue minun lauseeni täältä.

kuvataidekasvatuksen yliopistonlehtori, taiteilija Maria Huhmarniemi. Kuva: Jussi Leinonen, Lapin Kansa.

Kirjoitin lauseita Akateemista arkea juttusarjaan niin ahkerasti, etten lukenut ohjetta: joukosta lauseita minun piti valita 15. Tässä on muutamia niistä lauseista, jotka olivatkin ylimääräisiä.

Muistan… hämmästyttävän vähän faktoja mutta paljon erilaisia aistimuksia, maisemia, tunnetiloja ja tuoksuja. En kuitenkaan muista säveliä enkä laulujen sanoja.

Kiire… on juurtunut työelämään. Työtä on aina enemmän kuin aikaa ja työssä on tasapainoiltava keskeneräisyyden, vaillinaisuuden ja tinkimättömyyden välillä.

Työssäni… voin vaikuttaa oman työni sisältöön pitkällä tähtäimellä. Työnkuvani on jo muuttunut monta kertaa niiden 17 vuoden aikana, jotka olen työskennellyt Lapin yliopistossa.

Ihmisten kohtaaminen…. avaa työhöni uusia ovia. Teen paljon tiivistä yhteistyötä joidenkin taiteilijoiden, kuraattorien ja eri alojen tutkijoiden kanssa. Esimerkiksi Ympäristökasvatuksen tutkijaverkosto Sirenen johtoryhmään kuuluminen on johtanut mahtaviin kohtaamisiin.

Opiskelijat…. ovat ilon lähde. On hienoa seurata heidän kasvuaan. Yleismielikuvani on, että opiskelijat ovat lahjakkaita ja sekä herkkiä että vahvoja.

Nuoret…. kuten myös lapset, ovat keskeinen syy taidekasvatuksen alan kehittämiseen ja edistämiseen.

Opiskelu…. ja uuden oppiminen työn lomassa on pärjäämisen edellytys. En ole käynyt pitkään aikaan millään kurssilla, mutta luen tutkimuskirjallisuutta ja kuuntelen muiden tutkijoiden esitelmiä konferensseissa. Opin myös kollegoilta.

Työkaverit…. ovat kuin kotisatama, joka turvaa selustaa ja työntää eteenpäin akateemisissa haasteissa. Jaan samankaltaisen tietotaidon ja kokemusmaailman lähimpien työkavereideni kanssa ja toisinaan osaamme lukea toistemme ajatuksia.

Koen palkitsevana…. oivallukset, oman ymmärryksen lisäämisen ja sen, että opetustilanteissa voi jakaa tietoa ja taitoja ja käydä keskusteluja opiskelijoiden kanssa. Haluaisin työssäni kehittyä edelleen mutta en tiedä, haluaisinko varsinaisesti edetä uralla aina kohti hankalampia tehtäviä.

Tulevaisuudessa…. saatan joko hakea professorin pestiä, perustaa yrityksen tai heittäytyä vapaaksi taiteilijaksi. Elämä ei ole suoritusrata, jossa olisi valmiiksi määritellyt etapit.

Nukkumaan mennessä…. olen aina väsynyt. Silmäni painuvat kiinni, kun luen lapsille iltasatua ja he vaativat: ”Aiti älä nuku.”

Taide- ja käsityömatkailun kehittämistä

Työni Lapin yliopistossa sisältää taide- ja käsityömatkailun tutkimuksellista kehittämistä. Käytännössä se tarkoittaa suunnittelun, pilotoinnin, reflektoinnin ja uudelleen suunnittelun työsyklejä toimintatutkimuksen periaatteiden mukaisesti. Tässä Lapista käsin hankkeen blogitekstissä kerron, miten tutkimus limittyy kehittämiseen.

Linkki

Kansallispuku puhuttaa

Kulttuurinen omiminen on teema, josta puhun joka vuonna Lapin yliopiston taiteiden tiedekunnan kansainvälisille opiskelijoille ”Art in the North” kurssilla. Sen takia pyrin seuraamaan keskusteluja paitsi saamelaiskäsityöstä myös revitalisaatiosta ja muista vastaavista teemoista. Duodjin ajatellaan sisältävän konkreettisen käsityön ja muotoilun lisäksi myös saamelaisen ajattelu- ja arvomaailman: perinne sisältää kulttuurista koodistoa, jota ulkopuolisen on lähes mahdoton hahmottaa, mutta syytä on silti yrittää. Tässä tekstissä pohdin laajemminkin kansallispukujen nykykäyttöä.

Linkki Lapista käsin -hankkeen blogissa julkaistuun tekstiin.

Katariina Angeria, Suoni-performanssi. Kuva Amanda Hakoköngäs, 2017

Maria Huhmarniemi & Saara Huhmarniemi: keinoja nuorten yhteiskunnallisen osallisuuden tukemiseen tarvitaan

Koululaisten ilmastolakkoon on osallistunut paljon nuoria eri puolilla maata. Nuorten ilmastolakkoilu on herättänyt keskustelua nuorten yhteiskunnallisesta osallisuudesta. Aihe on tärkeä ympäristökasvattajille, sillä sekä ilmastonmuutoksen torjunta että nuorten yhteiskunnallinen osallistuminen kuuluvat kestävän kehityksen kasvatuksen keskeisiin sisältöihin opetussuunnitelmissa.

Ilmastolakon kylttejä Helsingissä. Kuva: Saara Huhmarniemi.

Toimijuus käsittää myös luonnon

Kerron Sirene-tutkijaverkoston blogissa kokemuksestani ISEAS-symposiumissa. Se oli minulle paitsi kiinnostava yhteistyö muiden tutkijoiden ja taiteilijoiden kanssa myös irtiotto akateemisesta arjesta ja lapsiperheen rutiineista. Sain nauttia luonnosta ja kollegoiden seurasta: koin saavani yhteyden luontoon, symposiumin toisiin osallistujiin ja siten myös itseeni. Symposiumin jälkeen tunsin itseni levänneeksi, uudistuneeksi ja vahvaksi: toimintakyky oli lisääntynyt. Tämä kokemus on arvokas pohtiessani tutkimuksessa, miten taiteilijoiden ja ympäristötutkijoiden edellytyksiä ja toimintakykyä kestävän kehityksen kasvatukseen voidaan edistää.

Linkki blogitekstiin

Taiteilijat, tutkijat ja taiteilija-tutkijat koolla. Kuva: Fabio Cito.

Ympäristötaide vaikuttaa luontokokemukseen

Ympäristötaideteosten kokeminen esimerkiksi retkeilyreittien varsilla edellyttää kävelyä, pyöräilyä tai muuta vastaavaa liikkumista. Ympäristötaide voikin johdattaa luontoon, mitä pidetään yhtenä ympäristökasvatuksen tavoitteista. Teokset myös ohjaavat havainnoimaan luontoa: katsomaan tarkemmin, näkemään enemmän tai keskittymään aistimuksiin. Tässä Sirene-tutkijaverkoston blogissa esittelen Ympäristötaidetta Lapin matkailuun -hankkeen tuloksia ympäristökasvatuksen näkökulmasta.

Linkki blogitekstiin

Taiteesta mallia luovan matkailun palvelujen kehittämiseen

Esittelen tässä Lapista käsin -hankkeen blogissa Antti Stöckellin Puulusikka-teoskokonaisuuden ja pohdin, voisiko tällaisesta työtavasta johtaa elämyksellisen ohjelmapalvelun käsityö- ja luontomatkailuun. Mistä jos eräopas tai käsityöläinen veisi pienen ryhmän matkailijoita metsään tekemään puulusikoita ja keskustelisi heidän kanssaan perinteistä, käsitöiden tekemisestä tai yleensä suomalaisesta tai lappilaisesta kulttuurista.

Linkki blogitekstiin

Kuva: Antti Stöckell. Antti on julkaissut puulusikkaprojektinsa kuvauksen englanniksi kirjassa Relate North: Practising Place, Heritage, Art & Design for Creative Communities. Lapin yliopistokustannus julkaisi kirjan vuoden 2018 lopussa.
 

Taidetta ja leikkiä metsässä

Art Äkäslompolossa minulla oli ilo työskennellä muusikko ja musiikkikasvattaja Teija Enrothin kanssa. Teimme lasten ympäristötaidereitin, jonka lähtökohtana oli aiemmin kehittämäni Lasten taideseikkailu -konsepti. Ideana oli lasten ja perheiden yhteinen taidetyöskentely metsässä, jossa on myös ympäristötaidetta. Toiminnan taustalla on tutkimustieto muun muassa siitä, miten myönteiset ympäristökokemukset lapsuudessa vaikuttavat aikuisenakin ympäristösuhteeseen ja miten lasten monenlaiset taidot kehittyvät metsäluonnossa. Metsä lasten leikin ja oppimisen ympäristönä tukee kasvua ja kehitystä.

Linkki Sirene-verkoston blogissa julkaistuun tekstiin.

Lapset tekevät äänimaisemia Uhkuu, puhkuu ja puhisee teokseni luona.

Veistotaiteesta laatua matkailuympäristöihin

Lapin julkisen veistotaiteen, kuten Robinin, Bella-poron, saksanhirvien ja jääkarhun äärellä herää kysymys kaupunkilaisten ja matkailijoiden odotuksista taiteen sisällöille ja estetiikalle. Matkailubarometrit ovat jo vuosia ennakoineet, että Lapin matkailijat ovat koulutettuja ja tiedostavia. Miten he arvottavat Lapin matkailukohteiden veisto- ja ympäristötaidetta? Voisiko nykytaiteilijoiden palkkaaminen matkailukohteisiin ja uusien teosten tilaaminen tukea matkailua?

Artikkeli on julkaistu Lapin Kansassa 4.12.2017 sekä Post Santa Blogissa

Tom Engblomin veistospari Oonko mie tiellä (2008). Kuva: Antti Huhtala.