Kirja luontokuvasta soveltavana taiteena

Olemme julkaisseet kirjan, joka käsittelee luontokuvauksen ja soveltavan kuvataiteen uusia tuulia. Kirjassa tarkastelemme luontokuvausta ja taidetta aluekehittämisen, kulttuurisen identiteetin ja paikallisen talouden näkökulmista.

Soveltavan taiteen taustat liittyvät sekä nykytaiteeseen että luovaan talouteen, joiden usein odotetaan kukoistavan vain kaupungeissa. Keskuksissa luovien alojen yritysten määrä lisääntyy ja yrittäjät ja taiteilijat tukevat toisiaan, muita elinkeinoja ja yleistä elinvoimaisuutta. Lapin yliopiston kehittämistutkimuksessa on kuitenkin noussut esiin, että luovien alojen innovatiiviset toimintatavat ovat mahdollisia myös maaseudulla ja tunturikylissä.

Pohjoisen ja arktisen alueen hyvinvointi nousee osaamisesta ja luovasta pääomasta. Tarvitaan koulutusinvestointeja ja eri alojen työpaikkoja, jotta nuoret voivat pysyä Lapissa. Luovilla aloilla tämä edellyttää uusia sisältöjä, toimintatapoja ja malleja taiteilijoiden ja muotoilijoiden koulutukseen, jotta heillä on tahtoa ja taitoja työskennellä yrittäjinä ja palveluiden tuottajina Lapissa. Tässä kirjassa on inspiroivia esimerkkejä palveluihin, jotka liittyvät patikointiin, tähti- ja revontulikuvaukseen ja virtuaalisiin luontokokemuksiin.

Kirjan ovat toimittaneet Timo Jokela, Maria Huhmarniemi ja Jaana Paasovaara. Kirja perustuu Kuusamossa toteutettuun Soveltavan kuvataiteen ja luontokuvauksen maisteriohjelmahankkeeseen. Kirjoittajia ovat Lapin yliopiston asiantuntijat, vierailleet opettajat ja nyt jo valmistuneet taiteilijat ja luontokuvaajat. He ovat asiantuntijoita ja käytännön toimijoita, jotka voivat osaamisellaan vastata Pohjois-Suomen nykyisiin ja tulevaisuuden tarpeisiin.

Kirja löytyy täältä: https://lauda.ulapland.fi/handle/10024/64216

Kuntalaisaloite lähimetsien puolesta

Liian usein vanhoja puita kaadetaan Rovaniemen lähimetsistä ilman syytä. Teimme kuntalaisaloitteen, jossa vaadimme Rovaniemen lähimetsien hoitoon luonnon monimuotoisuutta sekä metsien virkistyskäytön ja maisema- ja kulttuuriarvojen ensisijaisuutta. Kaipaamme kelottuneita puita ja lahopuita hömötiaisille! Kuntalaisaloitteen tekijät ovat Mervi Löfgren, Maria Huhmarniemi, Mari Mäkiranta, Tuija Hautala-Hirvioja, Anna-Liisa Ylisirniö. Allekirjoitathan aloitteen täällä!

Luonto ja luova talous poh­joi­ses­sa – Lapin Kansan podcast

DESIGN IN NORTH -podcast sarjassa keskustellaan pohjoisesta ja luovasta taloudesta taiteen  ja  muotoilun  otteella. Kolme  maakunnan ihmistä kerrallaan kokoontuu keskustelemaan jaksoittain vaihtuvista teemoista.20  minuutin  pituiset  jaksot  ilmestyvät  kahden  viikon  välein. Asenne  on  kehittävä, mahdollisuuksia näkeväja tulevaisuutta tavoitteleva. Puhujina kanssani on yrittäjä Minna Rimpiläinen ja maakuntajohtaja Mika Riipi.

Kuuntele täältä!

Lapin kestävä tulevaisuus nojaa puhtaaseen luontoon

Kanadalainen malminetsintäyhtiö Mawson Resources Ltd on tehnyt vuodesta 2011 malminetsintää Ylitornion kunnassa Rovaniemen kaupungin rajan läheisyydessä Mustiaapa-Kaattasjärven Natura-alueella. Alue kuuluu myös kansalliseen soidensuojeluohjelmaan sekä alueella sijaitsee Palokkaan vanhojen metsien suojeluohjelma-alue.

Lue Timo Törmäsen ja minun mielipidekirjoitus Lapin Kansasta.

Lapin yliopiston henkilöstövähennykset huolettavat

Tänä vuonna pääsiäisenalusviikko tuntui kovin raskaalta. Maailmanlaajuisen koronakriisin ja laman lisäksi huolta toi uutinen Lapin yliopiston huomattavista henkilöstövähennyksistä.Lapin yliopistossa 39 henkilöä noin 600:sta työntekijästä lähtee. Leikkaukset tehdään niin sanotulla juustohöyläperiaatteella. Samalla henkilökunnan tulostavoitteita ei vähennetä. Töitä jatkavien tulee tuottaa sama tai aina vain kasvava määrä perus- ja jatkotutkintoja, opintopisteitä, julkaisua sekä hankkeita, joissa on ulkopuolinen rahoitus. Miten tämä on mahdollista?

Jo nyt suuri osa työntekijöistä on tiukilla. Viime vuosina olemme jo tehostaneet opetus- ja ohjausmenetelmiä ja harjaantuneet nopeiksi julkaisijoiksi ja luoviksi ja sinnikkäiksi rahoituksen hakijoiksi. Henkilökuntaa on vähennetty jo aiemmin: tukipalveluita on karsittu ja monen hyvän kollegan töiden loppumista on harmiteltu.

Ratkaisukeskeisenä ihmisenä mietin, mitä voin itse tehdä, jos työni jatkuu. Ehkä kursseja voi muutaa verkko-opinnoiksi, joissa opiskelijat suorittavat annetut tehtävät ilman vuorovaikutusta opettajan kanssa? Ehkä, mutta toimintatapaan liittyy riskejä. Taide- ja opetusalalla vain pieni osa sisällöistä soveltuu opiskelijoiden täysin itsenäiseen opiskeluun.

Ehkä tutkimusrahoitusta voi hakea vielä lisää? – Näin varmasti pyritään tekemään. Rahoituksen hakeminen kuitenkin paitsi tuo myös vie resursseja. Tutkimusrahoituksesta kilpaillaan hurjalla tavalla. Rahoituksen saamisen edellytyksenä on yleensä aktiivinen tutkimustoiminta. Miten pienenevä henkilökunta voi jyvittää aikaansa tutkimukseen?

Ehkä väitöskirjojen ohjaajat voivat tehdä tiiviimpää yhteistyötä tohtorikoulutettavien kanssa? Se tehostaa jatko-opiskelua ja tuo julkaisutuloksia. – Tämä tuntuu hyvältä ajatukselta, mutta on vain pieni osa työnkuvaa.

Lapin yliopiston henkilöstövähennyksiä ei varmasti ole tehty kevein mielin eikä heppoisin perustein. Taustalla on edellisillä hallituskausilla tehdyt leikkaukset yliopistojen perusrahoituksesta, mikä on heikentänyt toiminnan edellytyksiä jo aiempina vuosina. Ymmärrän toki, että kustannukset on pidettävä resurssien puitteissa. Ajoissa tehdyt henkilöstövähennykset on ratkaisuna parempi kuin totaalinen konkurssi. Juustohöylän sijaan odotin kuitenkin rakenteellisia muutoksia, kuten joidenkin koulutusohjelmien lopettamista tai yhdistämistä. Toivoin myös, että säästöjä olisi löytynyt tila- ja matkakustannuksista.

Koulutus, joka toteutuu Lapissa, sitouttaa eri alojen osaajia Lappiin. Siksi korkeatasoinen koulutus on todella tärkeää koko Lapin alueen aluekehityksen näkökulmasta. Kun haluamme säilyttää laadukkaan tutkimuksen ja opetuksen sekä arktisten alueiden osaamisen Suomessa ja Lapissa, on yliopistojen rahoitus saatava kuntoon. Suomen nykyinen hallitus onkin korottanut ylipistojen rahoitusta. Toivon, että Lapin yliopiston johto käyttää resurssinsa viisaasti ja huomio päätöksissään henkilöstönsä jaksamisen.

Itselleni pääsiäisen lomapäivät olivat mahdollisuuksia “varastaa” työtunteja tutkimukseen keskittymiseen: kuten melkein kaikki lomat aiemminkin. Onneksi lapset laittoivat rajoja töihin uppoamisessa. Oli mahdollista hiihtää, ladata akkuja ja rentoutua lasten kanssa.

Olipa omat työt katkolla, loppumassa tai jatkumassa, toivon kaikille voimia ja ilon hetkiä arkeen.

Maalta, mullalta ja turpeelta oppimissa

Kuratoin tänä vuonna Iin taidebiennaalia Ekatarina Sharovan kanssa. Tässä blogissa kerromme työstämme kuraattoreina koronakriisin aikana: “Tämän vuoden biennaalin teema on maan tieto. Sen on konkretisoitunut ajatukseen siitä, miten olemme maasta lähtöisin ja mihin vääjäämättä päädymme. Teema tarjoaa mahdollisuuden pohtia perimmäisiä ​​kysymyksiä, jotka usein tulevat sivuutetuiksi tai joita pidetään tabuina. Teemalla onkin uusia merkityksiä koronapandemian yhteydessä. “

Lue koko teksti täältä

Resilienssi auttaa sopeutumaan

Resilienssi tarkoittaa psyykkistä palautumiskykyä ja kykyä selvitä vastoinkäymisistä ja erilaisista kriiseistä. Resilienssiä voidaan pitää osittain perinnöllisenä tai synnynnäisenä ominaisuutena mutta toisaalta myös kasvatus ja elämänkokemukset vaikuttavat siihen. Resilienssiä voi harjoitella: keskittyä myönteiseen toimintaan, oman toimintakyvyn ylläpitoon ja aktiiviseen sopeutumiseen muuttuviin tilanteisiin.

Viime päivinä olen ihmetellyt, miten vakaasti monet jo varttuneet ihmiset suhtautuvat koronavirukseen. Hehän ovat niitä, joiden terveydestä valtaväestö on huolissaan. Yksi syy voi olla resilienssin kasvaminen iän myötä: elämänkokemukset kartuttavat vastoinkäymisiin suhtautumisen taitoja: kykyä ratkaista ongelmia, olla joustava ja optimistinen. Nauru ja musta huumori taitavat myös olla keinoja kohdata haasteita; keinot vaihtelevat.

Taide- ja ympäristökasvatuksen tutkijana ja kehittäjänä olen ollut jo pitkään kiinnostunut siitä, miten resilienssiä voi tukea. Ihmissuhteiden ylläpito ja omasta hyvinvoinnista huolehtiminen tukevat resilienssiä. Kyvyllä tunnistaa ja ilmaista tunteita sekä uskoa selviytymiseen on merkitystä. Onkin syytä pyrkiä luottamaan omaan ja yhteiskunnan selviytymiseen. Lisäksi uskon, että taiteella ja kulttuurilla on merkitystä. Taide on yksi reitti yhteisöllisiin kokemuksiin, pysähtymiseen sekä omien arvojen sekä elämän merkityksellisyyden uudelleen ajatteluun.

Lapin taiteilijaseura on käynnistänyt taidekuvahaasteen. Haastamme kuvataiteilijat tuomaan lohtua ja luottamusta tulevaisuuteen tämän kevään aikana. Julkaisemme taidekuvia tunnuksilla #taidetuolohtua #mielenrauhaa #offeryourbest #enhanceresilience #artcalms

Lapin Kanssa 19.3.2019

Teoskuva on Kemin taidemuseosta Hallaa 2014 näyttelystä. Se on teossarjastani Eripituisia aikoja. Teososat ovat Kuu, Vuosi ja Yö. Teos kuvaa kokemusta ajan kestosta, kuten ajan valumisesta.

Taide- ja kulttuurimatkailun kehittämistä Rovaniemellä

Tänään pääsin puhumaan yhdestä lempiaiheistani (joita on kuitenkin monia!). Pidin esitelmän kansainvälisessä Kehittämistutkimuksen seminaarissa. Oma tutkimuksenihan sijoittuu aluekehityksen, kestävän kehityksen, taiteen ja taidekasvatuksen tehtäviin. Tänään puhuin matkailun haasteista. Esimerkiksi Rovaniemellä matkailu on hyvin sesonkikeskeistä, mikä hankaloittaa alan kestävää perustaa ja kasvua. Työpaikkoja syntyy vain sesonkiin, mikä on ongelmallista ainakin niille, jotka haluavat asua ja tehdä töitä Lapissa. En usko, että joulupukki-brändi ratkaisee tätä ongelmaa. Ympärivuotinen matkailu, je etenki elävä kesäkaupunki, nojaa paikalliseen kulttuuriin ja taiteeseen. Visioin myös suuntia taide- ja käsityöperustaisiin matkailuaktiviteetteihin. Esitelmäni perustui Outi Kugapin ja Laura Laivamaan kanssa kirjoittamaani artikkeliin.

Tässä kuvassa on palasia esityksestäni: teoskuvia Uppi Kärin Joulumaan porot, Mikko Virkkulan ja Susanna Sivonen Bella-poro, Mari Parpalan ja Emilia Laatikaisen Toiveiden kaarnalaiva, Antti Stöckellin Puulusikkaprojekti ja Juho Hiilivirran yhteisötaideprojekti lumikenkäjäljistä. – näiden kautta avasin sekä kulttuurisen kestävän kehityksen haasteita että tulevaisuuden suuntia. Melanie Sarantou ja Tiina Seppälä emmännöivät sessiota, jossa käsittelimme taideperustaisia menetelmiä, osallistavaa tutkimusta ja kolonialisaation purkamista.

Tutkimushankkeen yhteistyötä Euroopan reuna-alueilla

Kun olin nuori rovaniemeläinen ja ostin lipun interreilille, sanoin lähteväni Eurooppaan. Oma eurooppalainen identiteettini oli silloin hatara. Nykyään työskentelen lähinnä Lapin aluekehityshankkeissa ja käsittelen arktisia kysymyksiä. Katson pohjoiseen ja melkein unohdan, että Napapiirin eteläpuolellakin on elämää. Viime viikolla kävin kuitenkin työmatkalla Portugalissa.

Käynnistimme tutkimus- ja kehittämishankkeen Acting on the Margins. Art as a Social Sculpture (AMASS). Hankkeessa kehitämme palvelumuotoilua, kuvataidekasvatusta ja kuvataidetta sosiaalisten ongelmien ratkaisemiseksi Euroopan reuna-alueilla. Huomio on muun muassa aluepolitiikan suhteessa luovaan sektoriin, kulttuuritoiminnan tulevaisuudessa, taiteen keinoissa ehkäistä yhteiskunnallista jakautumista sekä taiteessa osallisuuden tukijana. Tavoitteena on myös vaikuttaa eurooppalaiseen taide- ja kulttuuripolitiikkaan tutkimustiedolla.

AMASSin rahoitus on Euroopan Unionin tutkimus- ja innovaatiotoiminnan Horizon 2020 (No 870621) rahoituksesta. Se saatiin kovassa kilpailussa: jo hakemuksen teko oli melkoinen urakka. 43 yliopistokonsortiota haki tätä rahoitusta, ja neljälle hankkeelle se myönnettiin. Olenkin todella iloinen, että saan olla mukana taiteiden tiedekunnan osaavassa tiimissä, johon kuuluu Satu Miettinen, Melanie Sarantou ja Mirja Hiltunen.

Kävimme hankkeen toiminnan käynnistävässä seminaarissa Viseussa Portuglissa. Pitkä lentomatka tuntui ristiriitaiselta; koen että tutkimuksessakin on punnittava lentojen välttämättömyyttä. Näin breksitin, Euroopan rajakriisien ja yhteiskunnan jakautumisen aikakaudella eurooppalainen yhteistyö on kuitenkin tärkeää. Nyt tämä hanke sai hyvän alun, ja töitä voi tehdä jatkossa helposti myös etäyhteyksillä.

Lapin vihreät haluaa kuulla lappilaisia

Meidän lappilaisten vihreiden tavoitteena on etsiä ekologisesti, sosiaalisesti ja taloudellisesti kestäviä ratkaisuja, jotka sopivat meidän haastaviin paikallisiin olosuhteisiin ja lappilaisten ihmisten elämään. Kuulemme mielellämme lappilaisia ja osallistumme Teidän kanssanne avoimeen keskusteluun Lapin tulevaisuuden ja hyvinvoinnin turvaamiseksi.

Linkki Timo Törmäsen ja Maria Huhmarniemen mielipidekirjoitukseen, joka on julkaistu Uudessa Rovaniemessä vastineena