Olen ehdolla eduskuntavaaleissa!

Edistän taide- ja kulttuurialoja, luovaa taloutta sekä fossiilitaloudesta irtautumista eli vihreää siirtymää Lapissa. Olen kasvatusalan ammattilainen kuvataideopetuksen alalla. Työskentelen Lapin yliopiston taiteiden tiedekunnassa apulaisprofessorina. Työssäni ja poliittisessa toiminnassani edistän ekososiaalista sivistystä, kuten ympäristökysymysten tiedostamista ja kulutuskeskeisen elämäntavan kohtuullistamista.

Vihreänä ehdokkaana näen, että Lapin tulevaisuutta on rakennettava kestävän luontomatkailun, luovan talouden ja korkean teknologian perustalle. Vihreä siirtymä tulee toteuttaa luonnolle ja ihmisille kestävästi. Materiaalien ja raaka-aineiden kierrätettävyyttä on parannettava. Kaivoksilta on vaadittava tiukasti ympäristöhaittojen minimointia ja valvonnan resursseja on lisättävä. Lappi ei saa ajautua vain malmien ja biomassan raaka-ainetuotantoalueeksi.

Olen kaupunginvaltuutettu Rovaniemellä ja tarkastuslautakunnan jäsen. Olen hoitanut useita erilaisia yhdistys- ja luottamustehtäviä. Toimin mm. Lapin taiteilijaseuran hallituksen puheenjohtajana 2012-2022. Asun osa-aikaisesti Rovaniemellä ja Pajalan kunnassa Pohjois-Ruotsissa. Olen kaksikielisen perheen äiti. Luonto, kulttuuri ja kansainvälisyys ovat minulle tärkeitä hyvinvoinnin lähteitä.

Instagram: https://www.instagram.com/mariahuhmarniemi/

FB: https://www.facebook.com/mhuhmarniemi/

twitter: https://twitter.com/MariaHuhmarnie1

Kotisivu: https://www.mariahuhmarniemi.fi/

Taidehotellissa on mahdollisuuksia

Rovaniemi on matkailukaupunki, jossa matkailu kuitenkin keskittyy talvisesonkiin. Sesonkikeskeisyys haastaa taloudellista kestävyyttä, jonka keskiössä on työpaikkojen sekä majoituskapasiteetin ja esimerkiksi ravintolapalvelujen käytön ympärivuotisuus. Taloudellisen kestävyyden lisäksi matkailuun liittyy kulttuurinen ja sosiaalinen kestävyys tai kestämättömyys. Parhaimmillaan matkailu voi tukea kulttuurista elinvoimaa ja luoda työpaikkoja myös kaupungin veronmaksajille, ei vain sesonkityöläisille. Päätöksenteon tulee tukea sellaista elinkeinoelämää, joka on taloudellisesti, kulttuurisesti ja sosiaalisesti kestävää.

Rovaniemellä on keskusteltu kylpylä- ja kongressihotellista kohteena, joka voisi tuoda kaupunkiin kävijöitä eri vuodenaikoina. Nyt energiakriisin keskellä, kylpylähotelli näyttäytyy haaveelta, joka kaatuu korkeisiin kustannuksiin. Valiorannan kaava, jota kaupunginvaltuusto käsitteli 23.1., mahdollistaa kuitenkin kongressihotellin rakentamisen. Riittävän iso hotelli tukee Rovaniemeä tapahtumakaupunkina. Nyt avaan keskustelun myös taidehotellista konseptina, joka voisi olla vetovoimainen sekä matkailun kulttuurista ja sosiaalista kestävyyttä tukeva.

Taiteella on potentiaalisesti annettavaa matkailuelinkeinoon. Taidehotellissa voi olla teoskokoelma, joka on esillä aula-, kokous- ja ravintolatiloissa ja toisinaan myös huoneissa ja puistoalueella, ja joka voi nostaa esiin kansallista tai alueellista kulttuuria. Hotellit voivat vastaanottaa taiteilijoita residensseihin tai järjestää hiljaisina aikoina symposiumeja, joissa taiteilijat majoittuvat hotelliin ja työskentelevät sen ympäristössä.

Viime vuosina taidehotellien toimintatapa on suuntautunut tilaustöihin: taiteilijat toteuttavat teoksen hotellissa tiettyyn tilaan tai ympäristöön. Teokset integroituvat osaksi arkkitehtuuria tai maisemaa. Valotaide on tästä erinomainen esimerkki. Valotaide voi viihtyisyyttä ja turvallisuuden tunnetta sekä tuoda arkiseen ympäristöön esteettisiä elämyksiä.

Taidehotellin konseptiin voi kuulua näyttelyitä ja tapahtumia, jotka toimivat myös kaupunkilaisten kohtaamispaikkoina. Samalla hotelli voi tukea kulttuurista elinvoimaa ja tapahtumat ja kulttuuriväki voivat tuoda hotelliin toivottua ilmapiiriä.

Luontokohteissa hotellin taidekokoelma on lisäarvo maisemien ja retkeilyreittien ohella. Yleensä hotellien kokoelmat ovat kansallista taidetta mutta toisinaan myös alueellisista kuvataidetta ja taidekäsityötä. Taidemaailman yleisö kokee yleensä kiinnostavaksi ammattimaisesti kootut kokoelmat, jotka edustavat kiinnostavasti esimerkiksi tietyn maantieteellisen alueen, ajanjakson tai tyylisuunnan teoksia. Rovaniemellä tai Lapissa sijaitseva hotelli voi kerätä Lapissa asuvien taiteilijoiden teoksia tai kansainvälistä taidetta jollakin teemalla tai muulla rajauksella. Taidehotelli arktisen taiteen profiililla vahvistaisi Rovaniemeä arktisena muotoilupääkaupunkina. Lapin yliopisto kouluttaa taiteen asiantuntijoita taidekonseptien laatimiseen. Lapin taiteilijaseura on puolestaan kiinnostunut taiteilijaresidenssiyhteistyöstä hotellien kanssa.

Olen kirjoittanut taidehotelliaiheesta aiemminkin, vuonna 2018. Laajempi artikkeli löytyy täältä https://lauda.ulapland.fi/handle/10024/63484

Rovaniemen julkisen taiteen kokoelman vastuun selvittäminen

Vuodenvaihteessa 2022-2023 Rovaniemellä on käyty kiivasta keskustelua niin sanotusta Polestar-projektista, eli lumirakentamisesta Kain Tapperin Vuorten synty -teoksen päällä. Teoksen pituus on noin 120 metriä ja korkeimmillaan se on 2,3 metriä. Teos kuvaa Rovaniemen nousua sodan jälkeen. Päinvastaisesta suunnasta katsoen se kuvaa ihmisten ja rakennusten vähittäistä maatumista. Teos on arvokas ja kaupungin arvokkaalla paikalla.

Lumirakennusprojekti on nostanut esiin ongelmia Rovaniemen julkisten taiteen kokoelman hallinnoinnissa: taiteen asiantuntijoita ei ole riittävästi konsultoitu rakentamisen sijoittamisessa teoksen päälle tai välittömään läheisyyttä. Samalla on tullut esiin, että julkisen taiteen kokoelman ylläpitovastuu on epäselvä.

Julkiset taideteokset voivat toimia kaupungissa alueellisina ja paikallisina identiteettisymboleina tai maamerkkeinä ja lisätä yhteisön henkistä, kulttuurista ja taloudellistakin hyvinvointia. Teoksiin voi liittyä palveluja ja yleisötyötä: Rovaniemelläkin taidemuseo on toteuttanut esimerkiksi erilaisia teoskävelyjä ja mahdollisuuksia teosten hyödyntämiseen kulttuuripalveluissa on edelleen.

Teokset voivat edellyttää konservointia, ylläpitoa ja huoltoa. Useissa kaupungeissa julkisen taiteen kokoelma on osa taidemuseon teoskokoelmaa. Näin ei kuitenkaan ole Rovaniemellä.

Tämän aloitteen allekirjoittaneet ehdottavat:* väliaikaisen rakentamisen lupaprosesseissa tulee konsultoida Rovaniemen taidemuseon henkilökuntaa, mikäli rakentamista suunnitellaan julkisten taiteen välittömään läheisyyteen* Selvitetään julkisen taiteen kokoelman ylläpitovastuuta ja resursseja sekä kokoelman siirtämistä Rovaniemen taidemuseon teoskokoelman osaksi. Tässä yhteydessä on selvitettävä myös konservointiosaamisen ja toteuttamisen resurssitarvetta.

Aalistunturin luontoaktivismi

Metsähallitus aloitti tammikuun alussa Aalistunturin ympäristössä metsien hakkuut. Hakkuut tehdään Kolarissa lähellä luonnonsuojelualuetta. Ympäristöministeriöön on tehty esitys alueelle perustettavasta kansallispuistosta ja luonnonsuojelualueen laajennuksesta. Luontoaktivistit ovat protestoineet Aalistunturilla. He ovat vaatineet avointa keskustelua sekä hakkuiden välttämistä kansallispuisto- ja suojelualue-esitysten käsittelyn ajaksi.

Metsänsuojelu ja aktivismi on herättänyt lehdissä ja sosiaalisessa mediassa laajasti keskustelua. Aktivismista on kirjoitettu sekä ihaillen että vähätellen. Ilmiötä voi tarkastella myös ympäristöaktivistisen nykytaiteen näkökulmasta. Niin ympäristöaktivistien kuin monien pohjosen taiteilijoiden näkökulma metsäkeskusteluihin, kuten myös Lapin kaivoshankesuunnitelmiin, rikastaa keskustelua. Aktivismi osoittaa yhteiskunnallisia epäkohtia ja pyrkii vuoropuheluun. 

Tutkimustulokset hiilinielujen vähenemisestä ja tavallisina pidettyjen lintujen ja kasvien uhanalaistumisesta motivoivat taiteilijoita ja luontoaktivisteja. Ilmastonmuutos ja luontokato ovat suoria uhkia koko ihmiskunnalle ja planeetalle. Metsien suojelu ja metsänhoidon kestävyys on olennainen osa paitsi Suomen myös globaalin maailman selviytymistä. Keski-ikäisinä äiteinä, taiteilijoina ja tutkijoina olemme arvostaen seuranneet nuoria, jotka tiedostavat uhkan laajuuden ja peräänkuuluttavat vaikuttavampia tekoja. Kun yksilön tai pienyhteisöjen valinnat esimerkiki kuluttajina tuntuvat riittämättömiltä, syvenevään ympäristökriisiin tarvitaan vaikuttamismahollisuuksia. Elokapina on liike, joka pyrkii konkreettisilla ja väkivallattomilla teoilla vastaamaan tähän haasteeseen. 

Nuorten vähentynyt kiinnostus yhteiskunnalliseen vaikuttamiseen perinteisin puolueopoliittisin keinoin on vakava yhteiskunnallinen haaste demokratian kannalta. Tilastokeskuksen mukaan 18–24-vuotiaiden nuorten äänestysprosentti oli kuntavaaleissa vuonna 2021 35,4% ja aluevaaleissa 2022 vain 27,1%. Nuorten vähäinen osuus puoluiden ehdokkaissa ja äänestäjissä on huolestuttavaa. Luontoa koskevat poliittiset päätökset vaikuttavat ratkaisevasti nuorten tulevaisuuteen: elinkelpoiseen planeettaan ja vakaaseen yhteiskuntaan tulevaisuudessa. 

Näemme Elokapinan tärkeänä yhteiskunnallisena liikkeenä ja nuorten aktiivisuuden keskeisenä kansalaistaitona. Ollennaista on kuunnella näitä mielipiteenilmauksia ja huomoida ne päätöksenteossa. Metsähallituksen on pyrittävä keskusteluun myös paikallisten ja luonnonsuojelijoiden kanssa. Hakkuiden suunnittelussa on syytä punnita sosiaalisen hyväksymisen, luonnon kantokyvyn ja kestävyyden kysymykset.

Nyt on hyvä aika käydä keskustelua siitä, mitä ilmasto- ja kestävyyskasvatuksessa kyetään oppimaan nuorilta. On aika pohtia myös sitä, miten poliittisessa päätöksenteossa voidaan entistä paremmin huomioida nuoret vaikuttajina ja yhteiskunnallisesti aktiivisina. Iloitsemme siitä, että Elokapinan myötä runsas joukko suomalaisia nuoria eri paikkakunnilla on sitoutunut ilmasto- ja ympäristöaktivismiin.

Maria Huhmarniemi & Mari Mäkiranta, kuva Mari Mäkiranta

Lisätään opinnäytetyöyhteistyötä

Lapin ammattikorkeakoulun ja Lapin yliopiston opiskelijoilta voi tilata tutkielmia opinnäytetöinä. Tilaustutkimuksia voi integroitua perus- ja jatko-opintoihin. Myös Rovaniemen kaupungin kehittämishankkeiden toteutukseen voi sisällyttää opinnäytteitä. Opinnäytetöitä tilaamalla kaupunki saa uutta tietoa toiminnan kehittämiseen, ulkopuolista näkemystä, ratkaisuehdotuksia sekä motivoituneita tekijöitä kehittämishankkeisiin. Opiskelijalle voidaan maksaa toimeksiantona tehtävästä opinnäytetyöstä joko palkkaa, apurahaa, kulukorvausta tai veronalaista palkkiota. Maksettavasta korvauksesta tulee tehdä sopimus.

Opinnäytetöiden tilaamiseen sopiva rahoitusta on Arktisen tutkimuksen ja koulutuksen sekä Rovaniemen kaupungin kehittämisrahastossa, josta voidaan käyttää rahaston tuottoa. Rahaston tarkoituksena on edistää ja tukea Lapin yliopiston ja ammattikorkeakoulun koulutusta, tutkimusta ja kehittämistoimintaa. Opinnäytetöiden tilaaminen on yksi yhteistyömuoto, joka tukee korkeakoulujen tutkimus- ja kehittämistoimintaa sekä kaupungin intressiä.Lapin ammattikorkeakoulun ja Lapin yliopiston tutkielman ohjaajat käyttävät työaikaansa opinnäytetöiden ohjaamiseen. Työ on tuloksellisinta, kun samasta aihepiiristä tilataan muutama rinnakkainen opinnäytetyö.

Tämän aloitteen allekirjoittajat ehdottavat, että 1) määritellään vuotuinen budjetti opinnäytetöiden tilaamiseen, 2) tarkastellaan aina opinnäytetöiden tarpeita ja mahdollisuuksia käynnistyvissä hankkeissa, 3) keskustellaan kaupungin kehittämiseen liittyvien selvitysten tarpeista kaikissa lautakunnissa.

Ei korkeakoulujen lukukausimaksuille

Korkeakoulujen lukukausimaksut nousivat keskusteluaiheeksi, kun YLE uutisoi että ”Lapin korkeakoulurehtorit eivät tyrmää lukukausimaksuja”. Rehtorit peräävät asian selvittämistä, kun taas korkeakoulujen opiskelijakuntien edustajat tyrmäsivät koko keskustelun.

Olen täysin samalla kannalla kuin Krista Perälä ja Julia Nikusaari: maksuton koulutus on perusta, jonka päälle koko tasa-arvoinen suomalainen koulutusjärjestelmämme on rakennettu. On arvokasta ja tärkeää, että suomalaiset voivat taustoistaan riippumatta kouluttautua pitkällekin. Maksuttoman koulutuksen puolustaminen on tasa-arvon ja sivistyksen puolustamista, kuten Perälä ja Nikusaari toteavat. (linkki heidän mielipiteeseen kommentissa.)

Lukukausimaksukeskustelu on osa poliittista kamppailua, joissa määritellään koulutuksen yhteiskunnallista merkitystä. Koulutusjärjestelmän ensisijaiseksi tavoitteeksi ei tule nähdä talouden palvelua.

Opetan yliopistossa kansainvälisessä ohjelmassa, jossa osa opiskelijoista maksaa lukukausimaksua. Suomen korkeakoulujärjestelmään tuotiin Sipilän hallituskaudella lukukausimaksut EU- ja ETA-maiden ulkopuolisille opiskelijoille. Meidän opettajien työn laatu ei kuitenkaan lainkaan nouse riippuen siitä, onko luokassa ns. maksavia asiakkaita vai ei. Maailmallakin lukukausimaksujen vaikutus opetukseen on epäselvä, kuten selviää Jussi Systän ja Mikko Lahtisen artikkelista Politiikasta-lehdessä.

Aiemmin tavoiteaikaa pidemmät opiskeluajat nähtiin ongelmana, jota pyrittiin ratkomaan opiskelijan aseman ja vapauden heikennyksillä sen sijaan, että olisi investoitu opetukseen ja ohjauspalveluihin. Opiskelijoiden toivottiin päätyvän nopeammin työmarkkinoille. Nyt käsillä on nuorten mielenterveyskriisi. Monen opiskelijan edellytykset opiskella ovat heikentyneet mielenterveyden ongelmien tai vaikeiden elämäntilanteiden myötä. On ironista, että juuri työkykyisten nuorten määrän voidaan ajatella ratkaisevan Suomen taloudenkin tulevaisuutta.

Nuorten hyvinvointi ja opiskeluajan paineettomuus on otettava lähtökohdaksi lukukausimaksukeskustelussa. Suomen koulutusjärjestelmän rahoitusta on jatkossakin koottava veroista lukukausimaksujen sijaan. Siten Suomeen saadaan tarvittavia osaajia, tutkijoita ja taiteilijoita.

Vihreiden puoluepoliittisessa ohjelmassa on seuraavat tavoitteet:

1.Turvataan korkeakoulujen toimintaedellytykset ja palautetaan sivistys korkeakoulupolitiikan ytimeen

2.Lisätään korkeakoulujen perusrahoitusta pysyvästi sekä uudistetaan järjestelmää kannustamaan laadukkaaseen opetukseen ja tutkimukseen

3.Helpotetaan korkeakouluun pääsyä

4.Mahdollistetaan täysipainoinen opiskelu

5.Puolustetaan koulutuksen maksuttomuutta

6. Lisätään jatkuvaa oppimista

Oletan, että näistä tavoitteista keskustellaan eduskuntavaalien alla. Vihreät asettuu politiikassa tinkimättömäksi koulutuksen puolustajaksi.

Työpaja puiden ja kivien kohtaamiseen

Dualistinen länsimainen kulttuuri jakoi taiteen, muotoilun ja käsityön erillisiksi tieteenaloiksi. Samalla länsimainen dualismi ja modernismi erotti taiteen myös hengellisyydestä: perinteisesti tanssia, laulua ja rummutusta on voitu harjoittaa myöskin siten, että eroa taiteen ja henkisyyden välillä ei välttämättä ole voinut tehdä.

Arktisessa taiteiden tutkimuksessa korostuu taiteen, muotoilun ja käsityön yhteys toisiinsa ja luontokulttuuriin. Kyse on taidekäsityksen muodostamisesta dekolonisaation hengessä, niin alkuperäiskansojen kuin muiden pohjoisten kulttuurien sisällä. Taiteella on keskeinen merkitys kolonialismin purkamisessa: taide ja kulttuuri voi auttaa vahvistamaan kulttuurista identiteettiä ja kulttuurista ylpeyttä – kunkin kokemusta omasta tekijyydestä ja osallisuudesta omaan alueelliseen kulttuuriin. Taide voi olla myös keino historian elvyttämiseen nykykulttuurin tarpeisiin ja kontekstiin. Sivusimme näitä kysymyksiä Francis Joyn kanssa, kun kirjoitimme tutkimuksessamme, jossa on pyrkimys mielen dekolonisaatioon elvyttämällä ihmisen vuoropuhelua puiden ja luonnonhenkien kanssa. 1500-luvulta alkaen suhteita puihin pidettiin pakanallisina ja siten ne menettivät pyhyytensä.

Meidän kokeellisissa työpajoissa on nostettu joitakin elementtejä perinteestä mutta taiteen ja nykykulttuurin kontekstissa. Samalla pohdimme eettisyyttä: kulttuurin perinteiset muodot tai niiden nykysovellutukset eivät ole automaattisesti oikeudenmukaisuus- tai kestävyysajattelun mukaisia. Toisaalta on tarvetta uudistaa sellaisia kulttuurimuotoja, jotka lisäävät luontoyhteyttä ja tuovat ihmisten elämään sisältöä kulutus- ja suorituskeskeisen rallin tilalle tai vastapainoksi. Työpajoja koskeva artikkelimme julkaistiin juuri Glen Couttsin ja Timo Jokelan toimittamassa Relate North #9 -kirjassa.

Kiitos toimittajille ja onnea muille julkaisuun osallistuneille! Kirjan voi lukea online

Monimuotoisuuden suojelu ja lisääminen metsien hoito- ja käyttösuunnitelman keskeiseksi tavoitteeksi

Rovaniemellä on huomattava metsäpinta-ala. Metsien hakkuutapa sekä siihen liittyvä maanmuokkaus vaikuttavat merkittävästi luonnon monimuotoisuuteen sekä ilmastoon. Metsien hoidolle tuleekin määritellä selkeät tavoitteet, joissa monimuotoisuuden lisääminen ja suojelu sekä hiilinielujen säilyttäminen on huomioitava. Viihtyisät ja ulkoilemaan houkuttelevat, lajistoltaan monimuotoiset, metsät tukevat rovaniemeläisten hyvinvointia ja monia elinkeinoja. Metsistä saadaan taloudellista hyötyä muun muassa hyvinvointipalveluissa, liikunnassa ja matkailussa.

Rovaniemellä on aloitettu syksyllä 2021 metsien kartoitus. Työ on jatkunut syksyyn 2022 asti ja jatkuu Metsien hoito- ja käyttösuunnitelman laatimiseen. Kartoituksessa on laskettu puuston määrä, puuston kasvuennusteet 2070-luvulle saakka sekä hiilitunnukset. Metsäomaisuus on jaettu käyttöluokkiin ja jaon perusteena oli yleiskaavan mukaiset kaavavaraukset. Käyttötarkoituksia ovat
1. Ounasvaara
2. Yleiskaava-alueen metsät kaavamerkintöjen perusteella olevat metsäalueet (kaavamerkinnät V, VL, VR, Vu, RM ja SR)
3. Yleiskaava-alueen talousmetsät (M, MU ja MT)
4. Yleiskaavan ulkopuoliset talousmetsät

Metsänkäsittelymenetelmien valinnalla voidaan vaikuttaa luonnon monimuotoisuuteen sekä alueen vesistöjen tilaan. Niin sanotut uudistus- ja päätehakkuut ja niitä seuraava maaperän muokkaus aiheuttavat vesistöpäästöjä, jotka ovat muun muassa ravinnepäästöjä (kuten typpeä ja fosforia) ja kiintoainepäästöjä. Nämä päästöt aiheuttavat vesistöjen rehevöitymistä. Erityisesti turvemailla metsätalous aiheuttaa myös liettymistä aikaan saavia humuspäästöjä vesistöön. Suometsien ojat lisäävät hiilen hajoamista ja vapautumista ilmakehään. Ojitettujen soiden ennallistamisen mahdollisuudet tulee kartoittaa metsien hoito- ja käyttösuunnitelman laadinnan yhteydessä.

Me allekirjoittaneet esitämme, että Rovaniemen kaupunki asettaa monimuotoisuuden lisäämisen ja suojelun sekä hiilinielujen säilyttämisen metsänhoidon keskeisiksi tavoitteiksi. Esitämme myös, että metsien hoito- ja käyttösuunnitelmaan kirjataan mahdollisimman laaja siirtymä jatkuvaan kasvatukseen ja pieniin aukkohakkuisiin avohakkuiden sijaan. Samalla suunnitelmassa on osoitettava uusia suojelualueita. Ojitettujen soiden ennallistaminen tulee myös suunnitella metsien hoito- ja käyttösuunnitelmassa. 

Yle Areena: Pohjoisen taiteella ilmastokriisin etulinjaan

Artivismissa taideperustainen toiminta yhdistyy aktivismiin. Miltä näyttää pohjoisen kantaaottava taide? Taiteen kautta on mahdollista auttaa uhanalaisia yhteisöjä menestymään muuttuvassa maailmassa. Esimerkiksi taidekasvatuksen avulla voi osallistaa nuoria ja opettaa tapoja ilmastonmuutokseen liittyvien tunteiden ja ajatusten ilmaisuun. Keskustelemassa politiikan tutkija Jarmo Rinne, Lapin yliopiston professori Timo Jokela ja kuvataiteilija Maria Huhmarniemi. Moderaattorina Maiju Saijets.

Katso paneelikeskustelu Yle Areenasta

Pohjoisen taiteella ilmastokriisin etulinjaan

Vuonna 2008 tein ilmastokriisi ja -aktivismi aiheisen installaation, jonka kantoi nimeä Ruokapöytäkeskusteluja / Maapallon keuhkot. Teoksessa oli ruokapöytiä, virkaamiani puiden muotoisia liinoja sekä haastatteluaineisto, jota pystyi kuuntelemaan kaiuttimina toimivista kulhoista. Tuohon aikaan käytettiin minidiskejä, joiden soittimet olivat pöydän alla. Haastatellut koskivat ruokavaliovalintoja, joilla ihmiset pyrkivät torjumaan ilmastonmuutosta. Haastattelin teokseen vegaaneja, kasvissyöjiä ja ihmisiä, jotka hakivat ruokaa kauppojen roskalavoilta. Teos kertoi sekä ilmastokriisistä että ilmastoaktivisteista. – Nykyään teen vähemmän taidetta mutta koulutan taiteilijoita ja kuvataideopettajia yhteiskunnalliseen osallistumiseen taiteen ja taidekasvatuksen keinoin.

Paneelissa ” Pohjoisen taiteella ilmastokriisin etulinjaan” juttelimme taiteesta ja taideperustaisesta toiminnasta, nuorten osallisuudesta ja aktivismista televisiolähetyksessä, Aurora-tulevaisuustapahtumassa. Kuvailimme, miten yhteisötaiteessa ja taidekasvatuksessa voi luoda mahdollisuuksia ilmastoahdistuksen käsittelyyn sekä mielipiteiden ilmaisuun ja vaikuttamiseen. Taide voi vahvistaa osallisuutta sekä kokemusta omasta toimintakyvystä. Keskustelemassa oli politiikan tutkija Jarmo Rinne, Lapin yliopiston professori Timo Jokela ja minä, moderaattorina toimi Maiju Saijets.

Aurora-tapahtumassa oli esillä myös nuorten ääni. Korinna Korsström-Magga ja Aki Lintumäki olivat tuottaneet Minun paikkani – Mu báiki – My Place -teoksen, jossa 22 nuorta Lapista, Pohjois-Savosta ja Etelä- Savosta kertoo tekstien, valokuvien ja videoiden avulla heille tärkeistä paikoista. Nuoret toivovat, että nämä paikat eivät tulevaisuudessa katoaisi.

Taiteen tekeminen tarjoaa mahdollisuuden käsitellä ilmastotunteita. Ilmastoaiheisen taiteen esittäminen voi puolestaan lisätä yleistä muutospositiivisuutta sekä painetta päätöksentekoa kohtaan. Demokraattisessa yhteiskunnassa päättäjät seuraavat mielipidekeskusteluja, joita taide ruokkii. Tämä kuvataiteen sekä kuvataideopetuksen potentiaali siirtymässä kohti ekologista, kulttuurista, sosiaalista ja taloudellista kestävyyttä tulee tunnistaa aiempaa paremmin.

Aurora-tulevaisuustapahtuma järjestetään Levillä toista kertaa. Kyseessä on vuosittainen tapahtuma, joka kokoaa merkittäviä ja kiinnostavia puhujia pohtimaan tulevaisuuden isoja kysymyksiä. Teemana on tänä vuonna tasa-arvo ja ilmasto. Aurorassa oli myös paljon taiteellisia produktiota Arcta Fast -koulutusmallin kehittämishankkeesta. Ideana on ollut mallintaa, miten Lapin taiteilija voi työllistyä tapahtumatuotannoissa ja miten taiteilijakoulutusta toteutetaan tyelämäläheisesti. Onnea kaikille osallistuneille taiteilijoille kuin myös heille, jotka työllään kertovat ilmaston muutoksen vaikutuksista sekä lämpenemisen hidastamisen välttämättömyydestä.

Aurora-tulevaisuustapahtuman keskustelut löytyvät YLE Areenasta: Pohjoisen taiteella ilmastokriisin etulinjaan.

Yksityiskohta teoksesta Ruokapöytäkeskusteluja / Maapallon keuhkot, 2008.