Järjestimme paneelikeskustelun kaivos- ja matkailualasta Lapissa. Aiheena oli perata riskejä ja konflikteja, joita kaivosteollisuuden lisääntymiseen liittyy. Paneelin osallistujien puheenvuoroista kuului syvä huoli ja turhautuminen, kun kertasimme kaivosten sallittuja päästöjä vesistöihin sekä lorahtamisten ja pölläyksien uhkia. Asiantuntijat edustivat ympäristönsuojelua, matkailuteollisuutta ja poroelinkeinoa. Toimin paneelin kokoajana ja puheenjohtajana.
Ylläs vetää matkailijoita brändillään,
joka perustuu maailman puhtaimpaan ilmaan. Samalla Lapin matkailuala työllistää
moninkertaisesti kaivosteollisuuteen verrattuna ja tuo verotuloja, jotka
vertautuvat kansantaloudessa vientiin ulkomaalaisten matkailijoiden osalta.
Pallas-Yllästunturin kansallispuiston välittömään läheisyyteen suunnitellaan
Hannukaisen kaivosta, joka olisi Euroopan suurin avolouhosrautakaivos. Kolarin
kunnanvaltuuston puheenjohtaja Mikko Lipponen toi esiin, että hanke uhkaa
paitsi luontoa myös matkailubrändiä ja elinkeinoa, joka on tuonut merkittävää
vaurautta ja hyvinvointia alueelle.
Niina Helistö oli kutsuttu paneeliin
Rajat Lapin kaivoksille -yhdistyksestä. Hän kertoi päästöihin liittyvistä
huolista ja päästöjen valvonnan puutteellisuudesta. Huoli ulottuu luonnosta
kemijokivartisten terveyteen. Kemijokeen uhkaa päätyä useiden kaivosten
päästöt. Esimerkiksi Ranualle suunnitellaan Suhangon kaivosta, jonka
rakennustyöt on tarkoitus aloittaa jo vuonna 2023. Kaivosta suunnitellaan
Ranualle ja haittoja Tervolaan: kaivosvedet voivat pilata joen virkistyskäytön
ja pohjavedet. Ympäristöjärjestöt ja Tervolan kunta ovat peränneet vesien
suljettua kiertoa Suhankoon. On selvää, ettei merkittäviä päästöjä aiheuttavaa
purkuputkea tulisi edes suunnitella kaivosyrityksessä, joka markkinoi itseään
vastuulliseksi.
Paliskuntain yhdistyksen maankäytön
erityisasiantuntija Sanna Hast tähdensi, että Lapissa ei ole niin sanottuja
tyhjiä alueita. Ihmiset ovat kiinnittyneitä luonnonympäristöön, joka toimii
monien elinkeinojen perustana. Käytännössä maankäytön yhteensovittaminen on
mahdotonta, jos yksi elinkeino poissulkee toisen. Nyt kaivostoiminta on
ajamassa monen muun elinkeinon ja asukkaiden hyvän elinympäristön yli. Näin
syntyy ympäristökonflikteja.
Tiukkoihin kysymyksiin oli vastaamassa
vihreiden kansanedustaja Jenni Pitko Oulusta. Hän kertoi, että vaikka
kaivoslakiluonnos on pettymys kotikonnuistaan ja mökkijärvistään huolissaan
oleville ihmisille, on se kuitenkin parannus entiseen lakiin. Malminetsinnän
ehtoja tiukennetaan valtion suojelualueilla. Vihreät on vaatinut kaivoslain
valmistelussa parannuksia ympäristön, paikallisten ihmisen, elinkeinojen ja
saamelaisten oikeuksiin. Kaivoslakiluonnos näyttää kuitenkin kompromissilta,
kun se on tehty työ- ja elinkeinoministeriössä, jota johtaa keskustalainen
ministeri Mika Lintilä.
Tulossa oleva kaivosvero on tärkeä
linjanmuutos Suomessa. Paneelissa puhuimme sen kohdentumisesta. Jenni Pitko
kertoi kannattavansa kaivosveron tilitystä valtiolle, jotta ennakoidut
verotulot eivät romuta kuntapäättäjien vastuullista päätöksentekoa, joka
huomioi sekä ympäristön että alueen asukkaat ja muut toimijat. Verotuksen
kohdentumisesta ei ole vielä päätetty.
Uusi laki antaa kunnille paremmat
mahdollisuudet torjua kaivoksia kaavoituksella esimerkiksi silloin, kun
kaivokset heikentävät kunnan muiden elinkeinojen toimintaedellyksiä. Täällä
Lapissa kuitenkin tiedämme, että valtapuolueiden kuntapäättäjät ovat
kaivosmyönteisiä. Lappilaiset, joiden perinteiset elinkeinot liittyvät
luonnonvaroihin, eivät riittävästi tunnista luonnonsuojelun tarvetta tai
kaivosten riskejä. Virastot, jotka lupahakemuksia käsittelevät, kärsivät
resurssien puutteesta. Lupahakemusten virheiden osoittaminen onkin jäänyt
suurelta osin kansalaisjärjestöjen tehtäväksi. Esimerkiksi Ylläksellä
matkailuyrittäjät ovat rahoittaneet selvityksiä ja lausuntoja tietopohjan
vahvistamiseksi. Suomen Luonnonsuojeluliiton Lapin piiristä Saara Laivamaa
kysyi eikö valtion tulisi rahoittaa enemmän ympäristöjärjestöjä, joiden
tehtäväksi kaivossuunnitelmien ongelmien osoittaminen on kaatunut.
Uusi kaivoslaki jää heikoksi, sillä
etenkään keskustan ja kokoomuksen riveistä ei löydy riittävästi tahtoa
puolustaa asukkaita, paikallisia elinkeinoja ja ympäristöä ylikansalliselta
kaivostoiminnalta.
Kuntapolitiikassa myös vasemmisto uskoo
edelleen kaivosalan työpaikkoihin. Tämä on pitkälti katteetonta, sillä
nykyaikaiset kaivokset ovat hyvin automatisoituja ja työvoiman tarve on
vähäinen verrattuna moniin muihin elinkeinoihin.
Kaivoslakiluonnos on pettymys
ympäristöjärjestöille ja monille vihreiden kuntapolitiikoille maakunnissa. Työ
kuitenkin jatkuu sekä kunnissa että hallituksessa.
Kiitos paneelin osallistujat Jenni Pitko, Mikko Lipponen, Sanna Hast ja Niina Helistö.