Julkaistu

Marjastus on hyve mutta miksi

Väitöskirjani osana tarkastelin taideperustaisilla menetelmillä lappilaisten marjastukseen liittyviä arvoja ja kokemuksia. Suomen Kuvalehti haastatteli minua juuri julkaistuun artikkeliin ”Marjaan siitä!” Jutun motiivi on avata taustaa mediakeskustelulle, jossa puhutaan marjojen mätänemisestä metsään. Muun muassa näin kerroin toimittaja Virpi Salmelle.

On paljon suomalaisia, jotka ovat pikemminkin intohimoisia ja ahkeria kuin laiskoja poimijoita. Marjastus tuo onnellisuuden kokemuksen, johon voi liittyä tunne luontoyhteydestä ja perinteen jatkamisesta. Marjastus voi myös olla sosiaalista. Suomalaiset kuitenkin poimivat kotitarpeeseen ja sukulaisille tai myyvät marjansa naapureille. Jos marjanpoimijoita ei tuoda Suomeen poimimaan elintarvike- ja kosmetiikkateollisuudelle, kärsijänä on lähinnä marjateollisuus.

Kaikkia marjoja ei Suomessa varmastikaan koskaan poimita. Meillä on vaikeakulkuisia syvään ojitettuja soita ja alueita, joissa marjat kasvavat harvassa. Marjat kuitenkin ovat osa metsien ja soiden ekosysteemiä. Myös metsän eläimet syövät niitä.

Suomessa on tiheä metsäautoteiden verkosto ja siten marjatkaan eivät sijaitse poluttomissa erämaissa. Lapin paikalliset voivat mennä marjaan myös mönkijöillä. Mutta hyvien marjapaikkojen löytäminen kerryttää ajokilometrejä ja edellyttää harrastuneisuutta. Marjapaikkoja käydään etsimässä etukäteen ja marjaan voidaan ajaa satoja kilometrejä.

Aiempina vuosikymmeninä, kun elämä oli niukempaa, marjastuksella oli todellista merkitystä niin ruokavalion monipuolisuudelle kuin kausittaisina ansioina myyntiin poimittaessa. Kyse on syvään juurtuneesta kokemuksesta, joka siirtynee sukupolvelta toiselle kulttuurisena arvona.

Kaukaa tulevat poimijat pyrkivät kattamaan matkansa kulut ja saamaan ansioita, joten he poimivat systemaattisesti ja tehokkaasti marjamaat tyhjäksi. Monet siis järkyttyivät, kun omaksi koettu marjametsä oli tyhjennetty ulkomaalaisten poimijoiden urakkana. Tänäkin vuonna näitä pettymyksen kokemuksia on syntynyt, mutta metsäteollisuuden takia. Moni marjastaja on mennyt pomminvarmalle marjapaikalleen ja löytänyt sieltä hakkuuaukon.

Suomalaiset ovat viime vuosina löytäneet uudelleen marjastuksen ja sienestyksen ja taustalla on varmasti myös kiinnostus ruoanlaittoon ja terveelliseen ruokaan. Television julkiskokeilla mutta etenkin ekologisten arvojen vahvistumisella on ollut vaikutusta tähän käänteeseen.

Marjastuskulttuuri ei kuitenkaan välity sukupolvien välisenä kokemuksena, elleivät vanhemmat ja isovanhemmat vie lapsia marjaan. Itse marjastan lasten kanssa iloisesti retkeillen, tulistellen ja evästellen. Luonnossa olo ja luontoharrastukset ovat tärkeitä hyvinvoinnin lähteitä nyt ja tulevaisuudessa.

Lue Suomen Kuvalehden artikkeli tästä

Julkaistu

Powers of Nature -yhteisötaidetyöpajan esittely

Nykytaide ympäristöpoliittisissa keskusteluissa on taiteellisen työskentelyni lähestymistapa ja tutkimusaiheeni, josta tein myös väitöskirjan vuonna 2016. Nyt tutkimus jatkuu uusilla tulokulmilla Äkäslompolossa osana Koneen säätiön rahoittamaa symposiumia Iseas Finland. Tarkastelemme luontokokemusta jaettuna ja ihmisiä yhdistävä kokemuksena. Symposiumissa tarkastellaan myös kaivos- ja metsäkiistoja. Työpajat ja yleisötapahtumat ovat avoimia ja ilmaisia.

Katso video, jossa kerron työpajasta, tästä!

Julkaistu

Kotikaranteeni länsirajalla

Ajelimme Ruotsista Rovaniemelle, ensin mummolaan ja sitten kaupunkiasunnolle asioita hoitamaan. Olo oli tullessa ristiriitainen ja mietin, miten rovaniemeläiset ottavat meidät vastaan. Norbottenin tautitilannetta on kuvattu mediassa hyvin synkeäksi ja keskustelupalstoilla on tuomittu nuuskarallaajat ja muut ostosmatkailijat. Minä ja moni muu rajalla asuva on kokenut keskustelun sävyn jo ahdistavaksi. Ymmärrän toki, että rajojen turhaa ylittämistä on syytä välttää. Samalla mietin, ettei rajaseudun koko kulttuuria ja elämäntapaa voi yhden kevään aikana romuttaa.

Rajalla asuvat tietävät, että raja on kuin veteen piirretty viiva. Töissä käydään rajan yli kumpaankin suuntaan ja ihmisillä on sukulaisia, perheenjäseniä ja kiinteistöjä molemmilla puolilla. (Romanttinen suhde onkin antanut virallisen luvan rajanylityksiin.) Rajojen sulkeutuminen on koetellut ihmisiä. Edelleenkään rajaseudun ihmiset eivät välttämättä pääse tutulle autokorjaajalle, lähiapteekkiin, rautakauppaan ja niin edelleen.

Mieheni on Ruotsissa kirjoilla. Muodoslompolon kylä, jossa asumme, on pikkuruinen kylä kaukana Ruotsin kaupungeista. Siellä melkein kaikki ovat eläkeläisiä: he eivät kulje Ruotsin kaivoksilla tai muilla työpaikoilla. Muutamat työikäiset käyvät Suomen puolella töissä. Kyläläisten keski-ikä taitaa olla yli 70. Kevään ja kesän ajan kaikki on kiertäneet toisensa kaukaa, eikä kylällä tiedetä olleen koronaa. Itse en ole ollut huolissani, että saisin tartunnan, mutta maaliskuussa pelkäsin vieväni. Meninhän Rovaniemeltä: matkailu- ja opiskelukaupungista. Silloinkin pysyimme tiiviisti omalla talolla.

Päätin nyt tulla mummolaan ennen lasten koulujen alkua. Kun päiväkoti, koulu ja omat työt alkavat, emme taida uskaltaa vierailla vanhempieni luona. Rovaniemellä on ollut uusia tartuntoja jo viime viikolla.

Uskalsin tulla riskiryhmään kuuluvien vanhempien luokse, koska olemme olleet kotikaranteenissa: emme ole käyneet missään, kukaan ei ole käynyt meillä kylässä ja ruokaa on tilattu verkkokaupoista kaapit pullolleen. Tuoretarvikkeet ja verkkokauppojen tilaukset olen hakenut hiljaisesta kyläkaupasta. (Kauppa pysyy pystyssä nuuskamyynnillä Suomeen. Kaupan työntekijäkin kulkee töihin Suomesta.)

Olen Rovaniemelläkin varovainen – en halua hakea koronaa Muodoslompoloon. Samaa toivon muiltakin suomalaisilta: niiltä, jota tulevat Muodoslompolon kyläkauppaan ja kaikilta niiltä, jotka nyt lomailevat ja maaseutumatkailevat pienissä ikäihmisten asuttamissa kylissä! Pidetään edelleen turvavälejä ja huolta itsestämme ja toistamme. Tehdään parhaamme, että onnistumme pitämään viiruksen kurissa, lapset koulussa ja ravintolat avoinna. Aikanaan saamme myös länsirajan auki.

Ps. Pääsin tänään puhelinkauppaan ja avulias myyjä sai liittymäni jälleen toimimaan! Kuva on Galleria Napasta! Kävin tapaamassa Lapin taiteilijaseuran galleristia ja näin samalla upeat näyttelyt! Tämä kuva on Siiri Niemelän juhlanäyttelystä: valoisia, keveitä ja iloisia maalauksia. Alakerrassa on Arttu Niemisen sykähdyttäviä ja pysähdyttäviä videoteoksia.

Julkaistu

Turvallinen tila kuvataidemaailmassa

Taide on keino nostaa esiin yhteiskunnan epäkohtia kuin myös ihmisyyden arvoa ja moninaisuutta. Taiteessa otetaan kantaa rasismiin, sukupuolten tasa-arvoon ja moniin kulttuurisiin kipupisteisiin. Voisikin luulla, että taiteen sisällöt säteilisivät myös taidemaailmaan ja sen rakenteisiin siten, että taidemaailman instituutiot olisivat oikeudenmukaisuutta edistäviä ja turvallisia tiloja ihmisyyden moninaisuudelle. Näin ei kuitenkaan automaattisesti ole.

1970-luvulta lähtien taidemaailmassa on tuotu esille kriittisiä ääniä länsimaisen korkeataiteen kaanoniin, jossa on ollut tyypillistä, että taiteen tekijyys on miehillä, kun naisten paikka on ollut lähinnä alastonmallina. Tähän päivään asti töitä on tehty hartiavoimin ja nykyään eri sukupuolia edustavia taiteilijoita voidaan pitää tasa-arvoisina. Vastaava prosessi on nähty myös vähemmistökulttuureihin kuuluvien taiteilijoiden kohdalla.

Taidemaailma ei kuitenkaan ole valmis. Epäkohtiin on havahduttu laaja-alaisesti muun muassa #metoo -liikkeen myötä, joka on ravistellut erityisesti taide- ja kulttuurikenttää. Toisaalta lisääntynyt tietoisuus sukupuolen moninaisuudesta, suomalaisesta rasismista sekä historiallisesta ja rakenteellisesta kolonialismista on haastanut taidemaailman käytäntöjä ja instituutioita. Enää ei siis riitä, että kuraattori varmistaa nais- ja miestaiteilijoita tasaväkisyyden näyttelyissään tai että taideinstituutioiden johtoportaaseen valitaan eri sukupuolten edustajia.

Kun liityin Lapin taiteilijaseuran hallitukseen 2010-luvun alussa, periaatteena oli, että suomalais- ja saamelaistaiteilijoiden välille ei tehdä minkäänlaista eroa. Tätä pidettiin tasa-arvona. Nykyinen ymmärrys oikeudenmukaisuudesta haastoi kuitenkin tämän perityn toimintakulttuurin. Oikeudenmukaisuus tarkoittaa erityistä tukea niille, jotka ovat syystä tai toisesta altavastaajan asemassa tai syrjässä. Jos ja kun haluamme edistää Lapin kulttuurista moninaisuutta, on kuraattorien laskettava myös vähemmistö- ja alkuperäiskulttuurien edustajia. Näin onkin jo tehty joissakin seuran näyttelytuotannoissa, kuten Young Arctic Artist -näyttelyissä. Rahoittajatkin ovat edellyttäneet kulttuurista moninaisuutta tukevien periaatteiden noudattamista. Toivon, että myös sukupuolen moninaisuuden kunnioittaminen saa Lapin taidemaailmassa lähivuosina systemaattista tukea.

Lapin taiteilijaseuran hallitus käsitteli alkuvuonna turvallisen tilan periaatteita yhteisön sisäiseen toimintakulttuuriin ja asiakkaiden kohtaamiseen. Hallituksen jäsen taiteilija-kuraattori Savu Korteniemi oli valmistellut hallitukselle esityksen turvallisen tilan periaatteista. Kokouksessa oli esillä kysymyksiä: ”Mihin me näitä periaatteita tarvitsemme?”, ”Eikö tämä ole itsestään selvää?”.

Käsitykseni mukaan turvallisen tilan periaatteista keskusteleminen ja niiden julkilausuminen on tärkeä askel kohti entistä oikeudenmukaisempaa taidemaailmaa ja yhdistystoimintaa. Nyt onkin hyvä aika viestiä Lapin taiteilijaseuran kokoontumisten ja galleriatilojen turvallisen tilan periaatteista.

Lapin taiteilijaseuran turvallisten tilojen periaatteet

Kehotamme Lapin taiteilijaseuran jäseniä, galleriatilojen käyttäjiä ja muuhun toimintaan osallistuvia edistämään tasa-arvon, oikeudenmukaisuuden ja yhdenvertaisuuden periaatteita. Nämä turvallisempien tilojen periaatteet varmistavat, että kaikki voivat osallistua toimintaan omana itsenään.

  • Galleria on julkinen tila. Rakenna omalla toiminnallasi hyvää ilmapiiriä.
  • Yksityisyyden kunnioittaminen. Asiakkaiden ja taiteilijoiden kohtaamiset ovat luottamuksellisia.
  • Muista, ettet voi ulkoisin perustein tehdä oletuksia toisen identiteetistä, kokemusmaailmasta, arvomaailmasta, elämäntilanteesta tai toimintakyvystä. Kenenkään kokemuksia ei voi yleistää muita koskeviksi.
  • Älä oleta ihmisen sukupuolta tai seksuaalisuutta. Kunnioita jokaisen oikeutta määritellä ne sanat, joilla haluaa itseään kutsuttavan.
  • Anna tilaa. Pyri huolehtimaan siitä, että kaikilla on mahdollisuus osallistua keskusteluun.
  • Kunnioita toisen henkilökohtaista tilaa. Muista, ettet voi tietää toisen rajoja kysymättä niitä. Ei tarkoittaa ei.
  • Pyri puhumaan niin, että kaikki pysyvät mukana. Pyrimme käyttämään kieltä, joka ei sulje ulos. Älä käytä halventavaa tai toiseuttavaa kieltä.
  • Turvallisemman tilan ylläpitäminen on jokaisen toimintaan osallistuvan vastuulla. On hyväksyttävää puuttua ongelmalliseen kielenkäyttöön tai toimintaan. Kaikki mokaavat joskus. Älä kuitenkaan vähättele käytöstäsi vaan pyydä anteeksi, jos olet loukannut toista, vaikka tahattomastikin.
Julkaistu

Lapin taidetoimikunnan apurahoja valui etelään

Lapin taidetoimikunta toimii vertaisarvioijana, kun Lapissa asuvat taiteilijat ja Lappiin teoksensa kohdistavat taiteilijat hakevat työskentely- ja kohdeapurahoja Taiteen edistämiskeskukselta.

On tyypillistä, että valta taidemaailmassa on pääkaupunkiseudulla, jossa isot instituutiot, säätiöt ja rahoittajat pitävät päämajaansa. Apurahoja ja teoshankintoja keskittyy etelään samalla, kun Lappiin voidaan pyrkiä tuomaan taidetta ja kulttuuria kehitysapuna. Korkeataide määritellään ja arvotetaan etelässä kolonialistisesti. On yleistä, että taiteilijoiden työskentelyapurahojen myönnöt painottuvat pääkaupunkiin, kun annettuja rahoituksia verrataan hakijamääriin.

Alueelliset taidetoimikunnat ovat perinteisesti painottaneet alueella asuvien taiteilijoiden avustamista. Tämä on tärkeää: tällä hetkellä taiteilijat muuttavat etelään parempien tukirakenteiden ja verkostojen perässä. Taiteilijoiden näkökulmasta kyse on alueellisesta epäoikeudenmukaisuudesta. Maakunnille puolestaan on tärkeää, että taitelijat voivat asua maakuntakaupungeissa ja kylissä. Taiteilijat vaikuttavat alueidentiteettiin ja luovien alojen synergiaan ja siten vetovoimaan ja aluekehitykseen.

Taidemaailmassa ei ole merkkejä rakenteellisen kolonialisaation purkamisesta. Päinvastoin, alueellinen valta on heikentynyt Taiteen edistämiskeskuksen hallinnollisten muutosten myötä. Aiemmin Lapin taidetoimikunnan esittelijänä toimi Rovaniemen toimipisteen pääsihteeri ja silloin esittelijällä oli osaltaan mahdollisuus linjata alueella asumisen merkitystä, kun toimikunta punnitsi arvioitaan. Nyt Oulun toimipisteessä työskentelevä Ulla Lassila toimii esittelijänä Lapin, Pohjanmaan, Pohjois-Pohjanmaan ja Kainuun taidetoimikunnassa. Käytännössä tämä näkyi keväällä 2020 jaetuissa apurahoissa, kun Lapin taidetoimikunnan apurahoja meni Oulussa ja Helsingissä asuville taiteilijoille.

Toimin hallituksen puheenjohtajana Lapin taiteilijaseurassa, jonka tehtävä on Lapin kuvataiteen edunvalvonta. En kyseenalaista taidetoimikuntien rahoittamien hankkeiden taiteellista laatua vaan hallinnon, jota johdetaan toisesta maakunnasta. En myöskään kritisoi niitä etelässä asuvia taiteilijoita, jotka haluavat osallistua Lapin taidemaailmaan: tervetuloa! Mielipiteeni on, että Lapin ja dekolonialisaation näkökulmasta taidehallinnon ja taiderahoituksen valtaa tulee jyvitettää enemmän alueille.

Julkaistu

Alueellinen yhdenvertaisuus huomioitava korona-elvytyksessä

Riikka Karppinen, Timo Törmänen ja Maria Huhmarniemi valottavat Lapin näkökulmaa vihreän elvytyksen tavoitteista Lapin Kansan lukijapalstalla.

Lapin Kansan pääkirjoitus (2.6.) puolusti alueellista yhdenvertaisuutta koronaviruksen jälkeisessä elvytyksessä. Viesti on tärkeä, ja me lappilaiset vihreät jaamme saman kannan elinehtojen turvaamisesta kaikkialla Suomessa.

Pääkirjoituksessa painotetut joukkoliikenneratkaisut ovat osa elvytystä, jonka kautta rakennetaan kestävää yhteiskuntaa ja tulevaisuutta. Joukkoliikennetuen tulee koskea myös maakuntakaupunkeja, jotta toimivat yhteydet turvataan myös suurten kasvukeskusten ulkopuolella. Sisäministeri Maria Ohisalon esitys kattaa enemmän kuin mediassa mainitut kuusi kaupunkia, ja tavoitteena on kehittää joukkoliikennettä kaikkialla maassa. Koska myös liikennöitsijöille tilanne on ollut hyvin vaikea, menetysten korvaamiseen tarvitaan nyt tukea. Lapissa kyse on jo lähtökohtaisesti harvojen yhteyksien olemassaolon turvaamisesta. Tuoreessa lisäbudjetissa nämä huomioitiin, ja tukea saadaan koko maahan.

Nopeiden junayhteyksien kehittämiseen etelästä pohjoiseen on panostettava vahvasti. Myös Vihreiden esittämä, lisäbudjettiin mukaan otettu sähköistetty ratayhteys Torniosta Ruotsiin tarjoaa Lapille upean reitin Eurooppaan. Hyvien ratayhteyksien avulla lento- ja autoliikenne vähenee luontaisesti: ei painostamalla, vaan tarjoamalla vaihtoehtoja.

Lapissa myös yksityisautoa on usein käytettävä. Sen vuoksi on edistettävä kotimaisen biokaasun ja uusiutuvista raaka-aineista valmistettujen polttoaineiden käyttöä. Pyöräilyn osalta taajamien reittiverkostojen parantaminen on hyvä lisä työmatka- ja arkiliikuntaan. Pääkirjoituksen väite pyöräbaanasta Helsingistä Nuorgamiin on virheellinen, eikä se alueelliset realiteetit huomioiden ole edes järkevää.

Elvytyksessä on huomioitava monia kysymyksiä. Lapissa erityisesti matkailu, yrittäjät ja kunnat ovat joutuneet koville. Koronakriisin jälkeistä yhteiskuntaa on rakennettava kestävästi ja niin, että alueellinen yhdenvertaisuus ja hyvinvointi toteutuvat kaikkialla maassamme.

Riikka Karppinen, Vihreiden varapuheenjohtaja
Timo Törmänen, Lapin Vihreiden puheenjohtaja
Maria Huhmarniemi, Rovaniemen Vihreiden puheenjohtaja

Kirjoitus on julkaistu Lapin Kansassa 5.6.2020

Julkaistu

Taidekasvatuksen voima: Unescon kansainvälinen taidekasvatusviikko

Tämä viikko on Unescon kansainvälinen taidekasvatusviikko. Teemana on taidekasvatuksen voima yhteisössä: miten taidekasvatus tuo yhteen koulut, nuoret, kylät, kaupungit ja perheet.

Rovaniemi on todellinen yhteisöllisen taidekasvatuksen osaamiskeskus. Lapin yliopistossa yhteisöllistä taidekasvatusta on kehitetty, tutkittu ja edistetty jo kahdenkymmenen vuosikymmenen ajan.

Kuvataidekasvatuksen koulutusalalla sekä Arctic Art and Design maisteriohjelmassa voi opiskella myös soveltavaa taidetta, jossa taiteen ja taidekasvatuksen menetelmiä hyödynnetään muun muassa sosiaalityöhön ja hyvinvointisektorille sekä muille aloille.

Lapin yliopiston osaamisen lisäksi Rovaniemellä on runsaslukuisesti taidekasvatuksen ammattilaisia, jotka työskentelevät kouluissa ja yhdistyksissä. Esimerkiksi Piste kollektiivi on merkittävä taidekasvatuksen osaaja. Kaupungissa on myös koulutuspolku taidepainotteisesta lukiosta taiteiden tiedekuntaan.

Rovaniemeläinen laaja-alainen taidekasvatuksen osaaminen heijastuu kulttuuritarjonnan laadukkuuteen ja kaupungin ilmapiiriin! Meillä on vahvuus, jonka voimme tunnistaa entistä paremmin, jota vaalia ja josta saada syviä kokemuksia. Laadukas taidekasvatus ja taidekasvatuksen osaaminen taide- ja kulttuuripalveluissa on Rovaniemen veto- ja pitovoimatekijä.

Kuva on Rovaniemi viikolta 2019. Musiikkoulu Pop Up ohjasi lasten musiikkituokioita Lappia talon edessä lämpimänä kesäpäivänä. Rovaniemi viikon teemana oli silloin kotikulmilla ja viikon upea ohjelma toi yhteen kaupunkilaiset. Taiteessa ja kulttuurissa on voimaa!

Julkaistu

Huoli luonnon monimuotoisuudesta yhdistää

Pohjoisessa moni laji, kuten naali, on vaarassa kadota ilmaston lämpenemisen seurauksena. Viime vuosina uutiset luonnon monimuotoisuuden, eli lajien runsauden ja muuntelun – elämän koko kirjon – vähenemisestä ja lajien katoamisesta ovat olleet toinen toistaan lohduttomampia. Vuonna 2019 julkaistun YK:n kansainvälisen raportin mukaan maailman lajeista jopa miljoona on sukupuuton partaalla. Useat Suomessakin tavalliset lajit, kuten hömötiainen, ovat vähentyneet nopeasti. Moni miettii, vieläkö lapset oppivat tuntemaan lintuja, jotka ovat olleet tavallisia meidän lintulaudoillamme. Entä perinteiseen kulttuurimaisemaan kuuluvat niittykukat? Ja pölyttäjät, joista ekosysteemit ja myös kotimainen ruoantuotanto ovat riippuvaisia?

Luonnon monimuotoisuus ei vähene itsestään vaan ihmisen toiminnan seurauksena. YK:n raportti painottaa, että luonnon köyhtymisen syyt liittyvät laajasti ihmisen toimintaan, kuten ylikulutukseen, maa- ja merialueiden käyttötapoihin, ilmastonmuutokseen ja saastumiseen. Esimerkiksi Suomessa metsälajien uhanalaistuminen on seurausta metsätalouden käytännöistä.

Vietämme tällä viikolla kansainvälistä luonnon monimuotoisuuden viikkoa, joka lisää tietoisuutta ihmisen ja luonnon vuorovaikutuksesta. Lappilaiset ovat olleet tänä keväänä ajankohtaisen keskustelun ytimessä. Sierilän patoallassuunnitelma uhkaa arvokasta koskialuetta, Ylitorniolla haluttiin yhtenäistää luonnonsuojelualuita laajemmiksi ja rovaniemeläiset surevat kaupunkikeskustasta kaadettuja puita. Rovaniemellä on vireillä kuntalaisaloite: ”Vanhoja puita ja pesimäpaikkoja lähimetsiin”, joka kannattaa käydä allekirjoittamassa! Aloitteen viesti on, että , että luonnon monimuotoisuuden turvaaminen on kaikkien meidän vastuullamme ja voimme aloittaa lähimetsistä.

Meillä ihmisillä on avaimet tukea luonnon monimuotoisuutta ja kääntää haitallisen kehityksen kelkka. Näin on tehty ennenkin. Pelastettiinhan laulujoutsenkin sukupuuton partaalta Suomen kansallislinnuksi 1940-luvulla. Tarvitsemme sekä ruohonjuuritason työtä että poliittista ohjausta, joka kääntää isommat rattaat.

Vihreät on puolue, joka ottaa ympäristöasiat vakavasti. Yhteiskunnan toiminta vaikuttaa aina tavalla tai toisella ympäristöön, joten ympäristövaikutusten arvioiminen tulee tuoda osaksi kaikkea päätöksentekoa. Päättäjiltä tarvitaan myös rohkeutta tehdä kestäviä ratkaisuja. Tavoitteena on, että Lapissa on tulevaisuudessakin puhtaita vesiä, naavaa puissa ja lunta. Onhan luonnon monimuotoisuus hyvinvointimme edellytys. Tule mukaan tekemään Lapin vihreää politiikkaa!

Maria Huhmarniemi & Laura Tarvainen

Julkaistu Lapin Kansan Lukija-palstalla 25.5.2020

Julkaistu

Mitä kuuluu käsityömatkailun kehittämiseen?

Maria Huhmarniemi, Piia Kilpimaa, Outi Kugapi & Laura Laivamaa

Julkaistu Lapin Kansassa 13.5.2020

Vallitseva koronapandemia on luonut epävarmuutta matkailualaan ja haastanut kehittämistyötä. Osaltaan se on kuitenkin myös edistänyt uusien, kestävämpien palveluiden, kuten käsityö- ja taideperustaisten matkailupalvelujen innovointia ja tuottamista odottamaan matkailuvirtojen uudelleenavautumista. Havaintojemme perusteella paikalliset käsityöt ja käsityömatkailupalvelut kiinnostavat esimerkiksi pohjoismaisia lähialueen matkailijoita ja lähimatkailun odotetaankin kasvavan koronarajoitusten höllennyttyä.

Käsityömatkailu tarjoaa toimintaa kaikille aisteille. Yksinkertaisimmillaan se tarkoittaa matkamuistojen ostamista, mutta sen lisäksi myös mahdollisuuksia osallistua esimerkiksi käsityömessuille, erilaisiin näyttelyihin sekä työpajoihin. Työpajat voivat olla hyvin erilaisia: kahdenvälisestä matkailijan ja käsityöläisten kohtaamisesta useiden päivien kursseihin. Parhaimmillaan työpajat painottavat paikallisuutta sekä palveluiden sosiaalista ja kulttuurista kestävyyttä: työpajat kertovat aidosta kulttuuristamme ja tuovat tuloa paikallisille.

Työpajojen suunnittelu, ohjaaminen ja markkinointi edellyttää erityisosaamista. Koulutus ja pilotointi edesauttavat käsityöläisiä ja taiteilijoita kehittämään palveluita, jotka ovat saatavilla ympäri vuoden ja kiinnostavat erityisesti kesämatkailijoita. Tuotteita on hyvä myös testata ennen niiden viemistä matkailumarkkinoille. Tätä edesauttaakseen Lapista käsin ja Taideperustaisia palveluja matkailuun -hankkeet suunnittelivat yhdessä viikon kestoisen pilotin Arctic Design Week -tapahtuman ajaksi. Tuolloin tarkoituksenamme oli kokeilla työpajoja matkailijoille useiden käsityöläisten ja taiteilijoiden voimin. Valitettavasti pilotti jouduttiin perumaan juuri ennen sen toteutusta koronapandemian takia. Emme kuitenkaan ole luopuneet aikeesta vaan etsimme koko ajan uusia mahdollisuuksia pilotin toteuttamiseen.

Työpajojen kehittämiseen ja pilotointiin liittyy siis paljon yllättäviäkin haasteita. Oman lisähaasteensa työpajojen toteuttamiseen tuovat myös tilat, sillä valitettavan usein käsityöläisiltä ja taiteilijoilta puuttuvat sellaiset tilat, joissa työpajoja voisi tarjota matkailijoille, vaikka innostusta työpajojen pitämiseen olisikin. Tarve on ilmeinen erityisesti Lapin kaupungeissa: kylissä käsityöpalvelut voivat limittyä luontevasti maaseutumatkailun ympäristöihin. Monet käsityöläisistä valmistavat tuotteitaan pienissä työhuoneissa kaupungin lähiöissä, mikä ei mahdollista työpajojen myyntiä isoille ryhmille eikä yksittäisten matkailijoiden piipahtamisia. Olisiko siis mahdollista rakentaa verkostoa matkailuyritysten, käsityöläisten ja taiteilijoiden välille, jotta matkailijoille saataisiin uusia, houkuttelevia palveluita tarjolle koronatilanteen lauettua? Tällaisten palveluiden avulla voisimme lisätä viipymää, houkutella lähimatkailijoita luoksemme ja ennen kaikkea erottua muista alueista tarjoamalla enemmän kulttuuriin pohjautuvia palveluita.

Kirjoittajat työskentelevät Lapin yliopiston koordinoimissa hankkeissa: Lapista käsin (ESR) ja Taideperustaisia palveluja Lappiin (EAKR).

KUVA: Saana Lapinkangas Lapinkettu-yrityksestä demonstroi käsityömatkailupalvelua. Kuva Outi Kugapi 2020.

Julkaistu

Kirja luontokuvasta soveltavana taiteena

Olemme julkaisseet kirjan, joka käsittelee luontokuvauksen ja soveltavan kuvataiteen uusia tuulia. Kirjassa tarkastelemme luontokuvausta ja taidetta aluekehittämisen, kulttuurisen identiteetin ja paikallisen talouden näkökulmista.

Soveltavan taiteen taustat liittyvät sekä nykytaiteeseen että luovaan talouteen, joiden usein odotetaan kukoistavan vain kaupungeissa. Keskuksissa luovien alojen yritysten määrä lisääntyy ja yrittäjät ja taiteilijat tukevat toisiaan, muita elinkeinoja ja yleistä elinvoimaisuutta. Lapin yliopiston kehittämistutkimuksessa on kuitenkin noussut esiin, että luovien alojen innovatiiviset toimintatavat ovat mahdollisia myös maaseudulla ja tunturikylissä.

Pohjoisen ja arktisen alueen hyvinvointi nousee osaamisesta ja luovasta pääomasta. Tarvitaan koulutusinvestointeja ja eri alojen työpaikkoja, jotta nuoret voivat pysyä Lapissa. Luovilla aloilla tämä edellyttää uusia sisältöjä, toimintatapoja ja malleja taiteilijoiden ja muotoilijoiden koulutukseen, jotta heillä on tahtoa ja taitoja työskennellä yrittäjinä ja palveluiden tuottajina Lapissa. Tässä kirjassa on inspiroivia esimerkkejä palveluihin, jotka liittyvät patikointiin, tähti- ja revontulikuvaukseen ja virtuaalisiin luontokokemuksiin.

Kirjan ovat toimittaneet Timo Jokela, Maria Huhmarniemi ja Jaana Paasovaara. Kirja perustuu Kuusamossa toteutettuun Soveltavan kuvataiteen ja luontokuvauksen maisteriohjelmahankkeeseen. Kirjoittajia ovat Lapin yliopiston asiantuntijat, vierailleet opettajat ja nyt jo valmistuneet taiteilijat ja luontokuvaajat. He ovat asiantuntijoita ja käytännön toimijoita, jotka voivat osaamisellaan vastata Pohjois-Suomen nykyisiin ja tulevaisuuden tarpeisiin.

Kirja löytyy täältä: https://lauda.ulapland.fi/handle/10024/64216