Taide on keino nostaa esiin yhteiskunnan epäkohtia kuin myös
ihmisyyden arvoa ja moninaisuutta. Taiteessa otetaan kantaa rasismiin, sukupuolten
tasa-arvoon ja moniin kulttuurisiin kipupisteisiin. Voisikin luulla, että
taiteen sisällöt säteilisivät myös taidemaailmaan ja sen rakenteisiin siten,
että taidemaailman instituutiot olisivat oikeudenmukaisuutta edistäviä ja turvallisia
tiloja ihmisyyden moninaisuudelle. Näin ei kuitenkaan automaattisesti ole.
1970-luvulta lähtien taidemaailmassa on tuotu esille
kriittisiä ääniä länsimaisen korkeataiteen kaanoniin, jossa on ollut
tyypillistä, että taiteen tekijyys on miehillä, kun naisten paikka on ollut lähinnä
alastonmallina. Tähän päivään asti töitä on tehty hartiavoimin ja nykyään eri
sukupuolia edustavia taiteilijoita voidaan pitää tasa-arvoisina. Vastaava
prosessi on nähty myös vähemmistökulttuureihin kuuluvien taiteilijoiden
kohdalla.
Taidemaailma ei kuitenkaan ole valmis. Epäkohtiin on
havahduttu laaja-alaisesti muun muassa #metoo -liikkeen myötä, joka on
ravistellut erityisesti taide- ja kulttuurikenttää. Toisaalta lisääntynyt
tietoisuus sukupuolen moninaisuudesta, suomalaisesta rasismista sekä historiallisesta
ja rakenteellisesta kolonialismista on haastanut taidemaailman käytäntöjä ja instituutioita.
Enää ei siis riitä, että kuraattori varmistaa nais- ja miestaiteilijoita
tasaväkisyyden näyttelyissään tai että taideinstituutioiden johtoportaaseen
valitaan eri sukupuolten edustajia.
Kun liityin Lapin taiteilijaseuran hallitukseen 2010-luvun
alussa, periaatteena oli, että suomalais- ja saamelaistaiteilijoiden välille ei
tehdä minkäänlaista eroa. Tätä pidettiin tasa-arvona. Nykyinen ymmärrys oikeudenmukaisuudesta
haastoi kuitenkin tämän perityn toimintakulttuurin. Oikeudenmukaisuus
tarkoittaa erityistä tukea niille, jotka ovat syystä tai toisesta altavastaajan
asemassa tai syrjässä. Jos ja kun haluamme edistää Lapin kulttuurista
moninaisuutta, on kuraattorien laskettava myös vähemmistö- ja
alkuperäiskulttuurien edustajia. Näin onkin jo tehty joissakin seuran
näyttelytuotannoissa, kuten Young Arctic Artist -näyttelyissä. Rahoittajatkin
ovat edellyttäneet kulttuurista moninaisuutta tukevien periaatteiden
noudattamista. Toivon, että myös sukupuolen moninaisuuden kunnioittaminen saa
Lapin taidemaailmassa lähivuosina systemaattista tukea.
Lapin taiteilijaseuran hallitus käsitteli alkuvuonna
turvallisen tilan periaatteita yhteisön sisäiseen toimintakulttuuriin ja
asiakkaiden kohtaamiseen. Hallituksen jäsen taiteilija-kuraattori Savu
Korteniemi oli valmistellut hallitukselle esityksen turvallisen tilan
periaatteista. Kokouksessa oli esillä kysymyksiä: ”Mihin me näitä periaatteita
tarvitsemme?”, ”Eikö tämä ole itsestään selvää?”.
Käsitykseni mukaan turvallisen tilan periaatteista keskusteleminen ja niiden julkilausuminen on tärkeä askel kohti entistä oikeudenmukaisempaa taidemaailmaa ja yhdistystoimintaa. Nyt onkin hyvä aika viestiä Lapin taiteilijaseuran kokoontumisten ja galleriatilojen turvallisen tilan periaatteista.
Lapin taiteilijaseuran turvallisten tilojen periaatteet
Kehotamme Lapin taiteilijaseuran jäseniä, galleriatilojen käyttäjiä ja muuhun toimintaan osallistuvia edistämään tasa-arvon, oikeudenmukaisuuden ja yhdenvertaisuuden periaatteita. Nämä turvallisempien tilojen periaatteet varmistavat, että kaikki voivat osallistua toimintaan omana itsenään.
- Galleria on julkinen tila. Rakenna omalla toiminnallasi hyvää ilmapiiriä.
- Yksityisyyden kunnioittaminen. Asiakkaiden ja taiteilijoiden kohtaamiset ovat luottamuksellisia.
- Muista, ettet voi ulkoisin perustein tehdä oletuksia toisen identiteetistä, kokemusmaailmasta, arvomaailmasta, elämäntilanteesta tai toimintakyvystä. Kenenkään kokemuksia ei voi yleistää muita koskeviksi.
- Älä oleta ihmisen sukupuolta tai seksuaalisuutta. Kunnioita jokaisen oikeutta määritellä ne sanat, joilla haluaa itseään kutsuttavan.
- Anna tilaa. Pyri huolehtimaan siitä, että kaikilla on mahdollisuus osallistua keskusteluun.
- Kunnioita toisen henkilökohtaista tilaa. Muista, ettet voi tietää toisen rajoja kysymättä niitä. Ei tarkoittaa ei.
- Pyri puhumaan niin, että kaikki pysyvät mukana. Pyrimme käyttämään kieltä, joka ei sulje ulos. Älä käytä halventavaa tai toiseuttavaa kieltä.
- Turvallisemman tilan ylläpitäminen on jokaisen toimintaan osallistuvan vastuulla. On hyväksyttävää puuttua ongelmalliseen kielenkäyttöön tai toimintaan. Kaikki mokaavat joskus. Älä kuitenkaan vähättele käytöstäsi vaan pyydä anteeksi, jos olet loukannut toista, vaikka tahattomastikin.