Category: Taide

Taide on keino nostaa esiin yhteiskunnan epäkohtia kuin myös ihmisyyden arvoa ja moninaisuutta. Taiteessa otetaan kantaa rasismiin, sukupuolten tasa-arvoon ja moniin kulttuurisiin kipupisteisiin. Voisikin luulla, että taiteen sisällöt säteilisivät myös taidemaailmaan ja sen rakenteisiin siten, että taidemaailman instituutiot olisivat oikeudenmukaisuutta edistäviä ja turvallisia tiloja ihmisyyden moninaisuudelle. Näin ei kuitenkaan automaattisesti ole.

1970-luvulta lähtien taidemaailmassa on tuotu esille kriittisiä ääniä länsimaisen korkeataiteen kaanoniin, jossa on ollut tyypillistä, että taiteen tekijyys on miehillä, kun naisten paikka on ollut lähinnä alastonmallina. Tähän päivään asti töitä on tehty hartiavoimin ja nykyään eri sukupuolia edustavia taiteilijoita voidaan pitää tasa-arvoisina. Vastaava prosessi on nähty myös vähemmistökulttuureihin kuuluvien taiteilijoiden kohdalla.

Taidemaailma ei kuitenkaan ole valmis. Epäkohtiin on havahduttu laaja-alaisesti muun muassa #metoo -liikkeen myötä, joka on ravistellut erityisesti taide- ja kulttuurikenttää. Toisaalta lisääntynyt tietoisuus sukupuolen moninaisuudesta, suomalaisesta rasismista sekä historiallisesta ja rakenteellisesta kolonialismista on haastanut taidemaailman käytäntöjä ja instituutioita. Enää ei siis riitä, että kuraattori varmistaa nais- ja miestaiteilijoita tasaväkisyyden näyttelyissään tai että taideinstituutioiden johtoportaaseen valitaan eri sukupuolten edustajia.

Kun liityin Lapin taiteilijaseuran hallitukseen 2010-luvun alussa, periaatteena oli, että suomalais- ja saamelaistaiteilijoiden välille ei tehdä minkäänlaista eroa. Tätä pidettiin tasa-arvona. Nykyinen ymmärrys oikeudenmukaisuudesta haastoi kuitenkin tämän perityn toimintakulttuurin. Oikeudenmukaisuus tarkoittaa erityistä tukea niille, jotka ovat syystä tai toisesta altavastaajan asemassa tai syrjässä. Jos ja kun haluamme edistää Lapin kulttuurista moninaisuutta, on kuraattorien laskettava myös vähemmistö- ja alkuperäiskulttuurien edustajia. Näin onkin jo tehty joissakin seuran näyttelytuotannoissa, kuten Young Arctic Artist -näyttelyissä. Rahoittajatkin ovat edellyttäneet kulttuurista moninaisuutta tukevien periaatteiden noudattamista. Toivon, että myös sukupuolen moninaisuuden kunnioittaminen saa Lapin taidemaailmassa lähivuosina systemaattista tukea.

Lapin taiteilijaseuran hallitus käsitteli alkuvuonna turvallisen tilan periaatteita yhteisön sisäiseen toimintakulttuuriin ja asiakkaiden kohtaamiseen. Hallituksen jäsen taiteilija-kuraattori Savu Korteniemi oli valmistellut hallitukselle esityksen turvallisen tilan periaatteista. Kokouksessa oli esillä kysymyksiä: ”Mihin me näitä periaatteita tarvitsemme?”, ”Eikö tämä ole itsestään selvää?”.

Käsitykseni mukaan turvallisen tilan periaatteista keskusteleminen ja niiden julkilausuminen on tärkeä askel kohti entistä oikeudenmukaisempaa taidemaailmaa ja yhdistystoimintaa. Nyt onkin hyvä aika viestiä Lapin taiteilijaseuran kokoontumisten ja galleriatilojen turvallisen tilan periaatteista.

Lapin taiteilijaseuran turvallisten tilojen periaatteet

Kehotamme Lapin taiteilijaseuran jäseniä, galleriatilojen käyttäjiä ja muuhun toimintaan osallistuvia edistämään tasa-arvon, oikeudenmukaisuuden ja yhdenvertaisuuden periaatteita. Nämä turvallisempien tilojen periaatteet varmistavat, että kaikki voivat osallistua toimintaan omana itsenään.

• Galleria on julkinen tila. Rakenna omalla toiminnallasi hyvää ilmapiiriä.
• Yksityisyyden kunnioittaminen. Asiakkaiden ja taiteilijoiden kohtaamiset ovat luottamuksellisia.
• Muista, ettet voi ulkoisin perustein tehdä oletuksia toisen identiteetistä, kokemusmaailmasta, arvomaailmasta, elämäntilanteesta tai toimintakyvystä. Kenenkään kokemuksia ei voi yleistää muita koskeviksi.
• Älä oleta ihmisen sukupuolta tai seksuaalisuutta. Kunnioita jokaisen oikeutta määritellä ne sanat, joilla haluaa itseään kutsuttavan.
• Anna tilaa. Pyri huolehtimaan siitä, että kaikilla on mahdollisuus osallistua keskusteluun.
• Kunnioita toisen henkilökohtaista tilaa. Muista, ettet voi tietää toisen rajoja kysymättä niitä. Ei tarkoittaa ei.
• Pyri puhumaan niin, että kaikki pysyvät mukana. Pyrimme käyttämään kieltä, joka ei sulje ulos. Älä käytä halventavaa tai toiseuttavaa kieltä.
• Turvallisemman tilan ylläpitäminen on jokaisen toimintaan osallistuvan vastuulla. On hyväksyttävää puuttua ongelmalliseen kielenkäyttöön tai toimintaan. Kaikki mokaavat joskus. Älä kuitenkaan vähättele käytöstäsi vaan pyydä anteeksi, jos olet loukannut toista, vaikka tahattomastikin.

Lapin taidetoimikunta toimii vertaisarvioijana, kun Lapissa asuvat taiteilijat ja Lappiin teoksensa kohdistavat taiteilijat hakevat työskentely- ja kohdeapurahoja Taiteen edistämiskeskukselta.

On tyypillistä, että valta taidemaailmassa on pääkaupunkiseudulla, jossa isot instituutiot, säätiöt ja rahoittajat pitävät päämajaansa. Apurahoja ja teoshankintoja keskittyy etelään samalla, kun Lappiin voidaan pyrkiä tuomaan taidetta ja kulttuuria kehitysapuna. Korkeataide määritellään ja arvotetaan etelässä kolonialistisesti. On yleistä, että taiteilijoiden työskentelyapurahojen myönnöt painottuvat pääkaupunkiin, kun annettuja rahoituksia verrataan hakijamääriin.

Alueelliset taidetoimikunnat ovat perinteisesti painottaneet alueella asuvien taiteilijoiden avustamista. Tämä on tärkeää: tällä hetkellä taiteilijat muuttavat etelään parempien tukirakenteiden ja verkostojen perässä. Taiteilijoiden näkökulmasta kyse on alueellisesta epäoikeudenmukaisuudesta. Maakunnille puolestaan on tärkeää, että taitelijat voivat asua maakuntakaupungeissa ja kylissä. Taiteilijat vaikuttavat alueidentiteettiin ja luovien alojen synergiaan ja siten vetovoimaan ja aluekehitykseen.

Taidemaailmassa ei ole merkkejä rakenteellisen kolonialisaation purkamisesta. Päinvastoin, alueellinen valta on heikentynyt Taiteen edistämiskeskuksen hallinnollisten muutosten myötä. Aiemmin Lapin taidetoimikunnan esittelijänä toimi Rovaniemen toimipisteen pääsihteeri ja silloin esittelijällä oli osaltaan mahdollisuus linjata alueella asumisen merkitystä, kun toimikunta punnitsi arvioitaan. Nyt Oulun toimipisteessä työskentelevä Ulla Lassila toimii esittelijänä Lapin, Pohjanmaan, Pohjois-Pohjanmaan ja Kainuun taidetoimikunnassa. Käytännössä tämä näkyi keväällä 2020 jaetuissa apurahoissa, kun Lapin taidetoimikunnan apurahoja meni Oulussa ja Helsingissä asuville taiteilijoille.

Toimin hallituksen puheenjohtajana Lapin taiteilijaseurassa, jonka tehtävä on Lapin kuvataiteen edunvalvonta. En kyseenalaista taidetoimikuntien rahoittamien hankkeiden taiteellista laatua vaan hallinnon, jota johdetaan toisesta maakunnasta. En myöskään kritisoi niitä etelässä asuvia taiteilijoita, jotka haluavat osallistua Lapin taidemaailmaan: tervetuloa! Mielipiteeni on, että Lapin ja dekolonialisaation näkökulmasta taidehallinnon ja taiderahoituksen valtaa tulee jyvitettää enemmän alueille.