Kuntalaisaloitteessa “Vanhoja puita ja pesimäpaikkoja lähimetsiin: luonto- ja maisema-arvoille painoa” esitetään, että metsien hoidossa tulisi huomioida paremmin virkistyskäyttö sekä maisema- ja kulttuuriarvot ja mahdollistettava asukkaille osallistuminen taajamametsien hoidon suunnitteluun. Rovaniemen yhdyskuntatekniikan lautakunta käsitteli vastausta aloitteeseen kokouksessaan 30.03.2021. Vastauksesta käy ilmi, että asukkaiden ja sidosryhmien osallistumisessa metsien hoidon suunnitteluun on puutteita.
Kaupungilla on noin 960 hehtaaria taajamametsiä. Ne muodostuvat useista sadoista eri kokoisista alueista. Vuosittain taajamametsiä hoidetaan noin 20 hehtaarin alueelta. Yhdyskuntatekniikan lautakunnan vastauksessa viitataan metsien suureen määrään, mikä onkin kaupunkimme rikkaus. Samaan aikaan suuri metsäomaisuus velvoittaa kaupunkia suhtautumaan luonnon monimuotoisuuden säilyttämiseen tavoitteellisesti.
Positiivista yhdyskuntatekniikan yksikön vastauksessa ovat muun muassa tieto joistakin taajamametsien hoidon tavoitteista. Kaupunki pyrkii turvaamaan eri lintulajien elinympäristöjä rauhallisina. Tavoitteena on olla puuttumatta voimakkaasti metsiköiden ikärakenteeseen ja puulajisuhteisiin. Vanhoja puita pyritään säilyttämään, jos niitä ei pidetä turvallisuusriskeinä. Nämä tavoitteet eivät silti aina toteudu käytännössä: kuntalaisaloite tehtiin, kun Rovaniemellä kaadettiin toistuvasti tärkeiksi koettuja vanhoja puita. Juuri lahottajasienet ja hyönteiset ovat merkittävä osa sitä metsien monimuotoisuutta, joka on vähentynyt. Virkistysmetsissä vanhojen puiden tulee antaa olla pystyssä mahdollisimman kauan ja jatkaa monimuotoisuuden rikastamista myöhemmin maapuina.
Yhdyskuntatekniikan lautakunnan vastineesta käy ilmi, että metsien hoidossa huomioidaan yksittäisten asukkaiden yhteydenottoja. Tämä ei kuitenkaan ole riittävä tapa osallistaa asukkaita metsien hoidon suunnitteluun. Taajamametsiä käytetään laajasti virkistykseen, lenkkeilyyn ja harrastustoimintaan sekä esimerkiksi koulujen ja päiväkotien ulkoiluun ja opetukseen. Metsien hoidon suunnittelua on kehitettävä siten, että kaupunkilaisten, yhdistysten ja muiden sidosryhmien osallistaminen on systemaattista ja tapahtuu suunnittelun varhaisessa vaiheessa. Tietotaitoa on haettava myös luonnonsuojelun asiantuntijoilta ja ympäristöjärjestöiltä.
Nykyään käytössä olevat digitaaliset sovellukset tarjoavat osallistamiseen hyviä työkaluja. Käyttöön voisi ottaa esimerkiksi verkkosovelluksen, jossa asukkaat voivat ilmoittaa, mitkä puut ja metsät ovat heille tärkeitä. Kaupunkilaisten rooliksi ei saa jäädä jo suunniteltujen hakkuiden vastustaminen ja kaadettujen puiden sureminen.